18. maaliskuuta 2012

Aidan tällä puolen


Keväällä tulee aina vihreän kaipuu. On lähes välttämätöntä saada sisustukseen ja vaatetukseen jotakin vihreää. Kävin kauppareissulla vähän tutkailemassa josko löytyisi jotakin verhokangasta tai muuta, mutta tulos oli laihanlainen. Sitten keksin että voinhan tehdä oman vihreän keitaani jo olemassa olevista aineksista. Palasin siis ajassa taaksepäin ja otin viime kesänä ostamani solmupuun esille ja tunnissa tuli ikivihreä pääsiäisruoho. Tällä kertaa naulasin solmunauhan korkkiseen pannunalustaan jonka olin vähän aikaisemmin maalannut hopealla.
Nyt tuntuu keväiseltä- ruoho on vihreämpää aidan tällä puolen vielä pitkään.
Olen paperikukkien ystävä- vaikka kyllä minulle kelpaa oikeatkin. Paperiset kukat ovat vaan niin helppoja ja nykyään kauniitakin. Nämäkin tulppaanit ostin tiimarista viime viikolla ja kyllä ne minulle kelpaavat oikein hyvin. Halvaksikin tulee. Oikeat tulppaanit ei minusta säily kauniina kuin päivän sitten niissä alkaa jo näkyä eletty elämä. Hintahaitarikin on melkoinen- kaupasta riippuu mutta toisissa myymälöissä joutuu samantasoisesta kimpusta maksamaan kaksinkertaisen hinnan. Nämä tekokukat ovat vielä ensi vuonnakin samanlaisia. Ja voin käyttää niitä tässä välillä muussakin askartelussa- niissä on hyvä rautalankavarsi.
Tänään on kyllä niin ihana kevätpäivä tulossa, että taidan lähteä ulos. Mustarastas lauleli jo aamukuudelta niin täysin palkein että nousin aamukahveille varhain vaikka oli pyhäpäivä.

11. maaliskuuta 2012

Bling-bling Roosa


Niistä hiihtolomareissun saaliista tuli lyhyempi ja kiiltävämpi versio keväisiin työpäiviin.
Ihana aurinko, kyllä se tekee ihmeitä. Tosin, kaikki paikat suorastaan huutavat siivoamista. Olen varustautunut tuleviin koitoksiin uusilla siivousräteillä ja lepäämällä koko talven. Kiiltävää pitäisi tulla siis muuallekin kuin kaulaan.

4. maaliskuuta 2012

Kevään kukkia

Mitä tekisi yhdellä kerällä lankaa? Ehkä pipon tai sitten tällaisen ruusukkeen, jonka taakse voi kiinnittää neulan ja sen jälkeen sen saa kiinni mihin vaan haluaa.

Muutaman tein ja nyt kaipailen pientä vihreää lehteä tuohon jotta saisin tunnelmaa enemmän. Ohjetta etsimään siis!






Käväisinpä Wanhassa Satamassa kädentaito-messuilla kaverini kanssa, ja olihan siellä taas näkemistä. Mukaan tarttui meillä kaikenlaista, oma ykkösjuttuni oli Pauliina Rundgren Handicraftisin ihana kynttiläkukka. Se sopii täydellisesti äidiltäni saamaani siniseen pulloon ja koko esineen luomus muuttuu toiseksi. Kuulin taiteilijalta itseltään, että hänen tuotantonsa paikka siirtyy Mikkelin Kenkäveroon, ja sehän on hyvä uutinen minulle. Kenkäverohan on perheemme suosikkipaikkoja joka kesäisellä Itä-Suomen turneellamme. Menen siis sinne ensi kesänä- ehkäpä ostan näitä kukkasia lisää, niitä oli muissakin väreissä ja myös tuikuille sopivia.



Oli kyllä ihanat ilmat messuretkellämme, ja kun vielä kaverin kanssa pääsee niin onhan se kiva. Kovasti oli kyllä ruuhkaa jo puolen päivän maissa, joten taas varhainen mato- taktiikka oli kyllä paikallaan. Tänäänkin on ihana ilma- kuulee melkein kevään tulevan kohisten. Kohta pääsen laittamaan oikeitakin kukkia ovenpieleen. Tuskin maltan odottaa.

23. helmikuuta 2012

Äiti, kato miten ihania!


Mitä siitä seuraa, kun harakka pääsee tyttösensä kanssa Helsingin askartelukauppoihin?
Rahanmenoa.
ja ihania unelmia. Näissä unelmissa on vielä tekemistä todeksi- mutta se vasta ihanaa onkin. Tämä harakanominaisuus on geeneissä - näköjään jo ainakin neljännessä polvessa. Näitä kiiltäviä pusseja ei vain voinut jättää hyllyyn. Löysin mangatyttösestäni uuden ominaisuuden - hyvä harakka siitäkin on vielä tulossa. Täytyy ensin tuo manga-vaihe vaan selättää.

12. helmikuuta 2012

Palmikkopipo- DNA 2.0



Mieleni teki uutta pipoa ja pyörittelin aikani vanhaa palmikkopipon ohjetta jonka mukaan tein toissa talvena monta versiota. Ei kelvannut enää- piti saada haastavampi ohje. Seiska Veikastakin on tänä keväänä tullut just minun makuuni sopiva sävy. Nämä asiat piti saada sopimaan samaan pipoon.


Vanhoja lehtiä selailtuani päädyin tähän - kaksoiskierre malliin jossa nyppy keskellä. Joku on keksinyt DNA-kierteen uudelleen- resorit ja kevennukset omaa pähkäilyä. Palmikon malli Novita Talvi 2010, ohje 81.


Hyvä tuli!



11. helmikuuta 2012

Unelmia



Olen haaveillut omasta lankakaupastani vaikka kuinka monta vuotta. Kaupunkiretkieni pääkohteita ovat aina lankakaupat -tutut ja uudet netistä pongatut. Perhettäni olen monet kerrat koetellut, kun olemme etsineet sitä äidin lankakauppaa... taidan olla onnekkaiden listalla koska minulla on niin ihana mies ja lapsi jotka sallivat tämän.



Usein tulee myös saalista ja vaatekomeroni onkin melko täynnä näitä retkieni ostoksia- toteuttamattomia unelmia, jotka vielä tehdään kun aikaa on. Tai sitten aika ajaa unelmien ohi- värimaailmat ja lankalaadut muuttuvat, unelmakin vaihtuu toiseksi jonkin langan kohdalla. Mutta siis unelmat elävät. Mikä se olikaan köyhän paras huvitus- vilkas mielikuvitus!

Jos minulla olisi oma lankakauppa, laittaisin lankoja sinkkiämpäreihin, ja ryhmittelisin karkkikauppamaisiin väriyhdistelmiin. Haaveilen myös tuunatuista huonekaluista rohkeissa väreissä - värimaailmani olisi ruskea, fuchsia, vaaleanpunainen , turkoosi, lime ja sinappi. Seinillä ihanat phoshopatut isot valokuvat ja paksureunaisia peilejä. Olen muuten monesti ihmetellyt sitä, ettei lankakaupoissa aina ole peiliä! Miten voi olla ettei omistajalla ole välähtänyt. Täytyyhän lankaa päästä katsomaan naamansa edessä jos siitä meinaa esim. tehdä vaikka villapaitaa. Värisävyt ovat tärkeitä- pitää sattua just kohdilleen kun näkee kuitenkin paljon vaivaa...

Siinä unelmien lankakaupassa pitäisi olla myös tarjoilua- pieni kahvila ja käsityökirjoja myynnissä. Joskus pienimuotoista kurssitusta ja sitten joksus myöhemmin laajentaisin askartelutarvikkeisiin.

Voittaisinpa tänään lotossa ne miljoonat.







4. helmikuuta 2012

Luxus



Joskus maltan tehdä luonnoksen ensin ja sitten vasta itse tuotteen. Tämän tein jo ennen joulua, pikkujouluun johon en mennytkään.

Mutta teatterissakin tämä oli ihan ok. Vähän isonpuoleinen, mutta eipä näy naaman virheet niin tarkasti kun tämä loistaa etunenässä. Suojavaruste.

Virkkausohje palloille NOVITA talvi 2006.

Muu maa mustikka


Niitä oli pari vuotta sitten niin paljon että lähes kaikkia tuntemiani ihmisiä ihmetytti. Mihin sinä niitä tarvitset?
Nyt on rippeet jäljellä, täytyisi taas saada jostain täydennystä. Napit on siis loppumassa. Tietääkö kukaan mistä saisi halvalla nappeja? Minulla niitä ei voi olla koskaan liikaa....

Tänään valmistui Muu maa mustikka - on ne siellä , värit vaan ei toistu tarpeeksi hyvin näin pimeänä päivänä.
Harmaan, mustan ja violetin mekon kanssa.

13. tammikuuta 2012

Vieraita tulossa



Huomenna pikku tyttöni täyttää 13-vuotta- kavereita on tulossa. On siis mikä parhain syy laittaa tavarat järjestykseen. Aloitimme komerosta- sinnehän ne vieraat kuitenkin ensimmäiseksi menee...Tildat saa nyt ottaa aikalisää ennen seuraavia työmääräyksiä.

5. tammikuuta 2012

Emännänkääty - Talviyö




Työavaimelle. Sinisen mekon kanssa.

4. tammikuuta 2012

Emännänkääty- Aina Ilona




Pituutta 150-160 cm, melkein kaikki vaaleanpunaiset aarteeni, siimaa ja avainsolki. Pidän tätä varmasti.




3. tammikuuta 2012

Nämä vielä jätän



Parin vatsataudissa vietetyn hiljaisemman päivän jälkeen virtaa on taas jatkaa verstaalla ja ompelukoneen ääressä. Täytyy saada uusi mekko töihin ja pari pientä maalausprojektia on kesken. Joulukoristeet laitan tänään viimeistään pussiin- ihan muutamaa lukuunottamatta. Vaatehuoneen järjestelin jo aamutuimaan, kovin oli taas poisheitettävää. Terapeuttista tämä poisheittäminen.

Näistä vessan jouluvaloista en raaski vielä luopua. Ne saa palaa joulupuun valojen kera vielä jonkin matkaa. Tein nuo ruusut viime kesänä jo, sitten vanha kehys jonka olin tuunannut monta vuotta sitten- tästä muistaakseni taisi askarteluharrastukseni alkaakin -vähän metalliverkkoa ja valot. Ihan riittävä valo vessaan.

31. joulukuuta 2011

Kevättä ilmassa



Sanoinhan että minulle kevät alkaa Tapaninpäivänä- no niin, ollaan päästy kevätasioissa niin pitkälle että punainen väri on lähes kokonaan lähtenyt sisustuksesta ja pehmeämmät värit ja valkoinen tulleet tilalle.



Viimeistelin tämän vaaleanpunaisen maalausprojektini eilen paperiruusuilla ja se saa olla töiden alkuun olohuoneen pöydällä. Sitten vien sen työhuoneeseeni. Se on entisessä elämässä ollut jonkinmoinen jäähaude, koska siinä on tyhjennysputki alapuolella jalkojen keskellä. Se on malliltaan jo vanhentunut ja tullut korvatuksi muovisilla vastaavilla, pelastin sen roskiskuormasta tässä pari vuotta sitten. Nyt vasta tiedän miksi sen pelastin. Hyvä kukkaruukkuhan siitä tuli. Aika hyvin vanhalta jäähauteelta....muistuttaa jotenkin etäisesti possua...



30. joulukuuta 2011

Meni niin kuin Strömsössä



Innostuin näistä Strömsö-ohjelmassa taitelluista tähdistä. Niitä on jo tullut tehtyä useampikin kotimme ikkunoihin, sillä kun mopo lähtee niin se sitten lähtee. Laitan tähän linkin teko-ohjeeseen, josko sinuakin innostaisi. Eikä tämä minusta ole joulukoriste vaan talvikoriste...









29. joulukuuta 2011

Pariisin munkki






Vähän hiivaisempi taikina ja välkettä pintaan. Piti tulla berliininmunkin arkistoversio, mutta loppusuoralla huomasin että tästähän tuleekin pariisilaisversio. Toinen jonka jätän syömättä - arkistoon laitan tämänkin.








28. joulukuuta 2011

Tuottoisa päivä





voiko joskus tehdä liikaa käsitöitä? Tai mistä se kertoo jos koko ajan kädet sauhuaa ja valmista tulee monen viikon edestä. Voiko saada käsityöburnoutin? Ahdistusko se sieltä purkautuu vai mikä.



Ihan sama. Valmiiksi tuli nämä pumpulisaapikkaat. Saavat olla vessan naulakossa ja palvella pumpulitelineenä. Voishan sinne naisihminen jotain muutakin laittaa- siteitä tai kampoja ... salaiset ryppyvoiteensa tai mitä nyt vessoissa säilytetään.

Seuraavaksi verstaaltani löytyy jotain, minkä maalasin joulupäivänä - vaaleanpunaiseksi. Vaatii viimeistelyä, melkein kuulen sen kutsuhuudon. Sinne siis. Hikeä jo pukkaa...



Ensimmäinen




... jonka jätän syömättä. Tällaista kaapintäytettä lisää niin voi taas toivottaa tervetulleeksi ne kontrollifarkut joiden kokeilusta luovuin kyllä jo monta vuotta sitten. Taisin hurahtaa tähän - melkein yhtä nopeaa kuin leipominen.

27. joulukuuta 2011

Valot meni


Mitä voikaan tehdä ilman sähköä? Teini-ikäinen ei juuri mitään -voi sitä harmitusta kun ei toimi tietsikka, dvd tai ipod soittimen lataamiseen kuluu koko tietsikan akku. Ja lopulta menee se ipodkin hiljaiseksi. Mitä tehdään? ...No, me lähdettiin matkojen päähän kylpylään- mihinkäpäs se siitä muuttuisi vaikka me kotoa poistuttaisiinkin. Valot tulee kun ne tulee. Oltaishan me voitu jäädä istumaan ja odottamaan - vaikka oli suunniteltu sitä kylpylässä käyntiä jo monta viikkoa. Onneksi lähdettiin, koska ihan hyvin oli kotona asiat kun palattiin. Saatiin se mitä alunperin haluttiinkin.


No, onhan se aika jännääkin olla kotona pimeässä, vaikka päivä valkenee ikkunan ulkopuolella niin silti sitä etsii kynttilöitä ja taskulamppua jotta saisi nähdä haluamansa kunnolla. Joulupuusta tuli taikapuu näillä asetelmilla. Katso vaikka..






Myötätuntoni toki niille joita sähkökatko piinaa jo toista päivää. Se ei sitten tietenkään ole enää jännää vaan ainoastaan harmitusta.



Omat käsityöharrastuksenikin ovat kovin sähköstä riippuvaisia. Virkkaaminen ja neulominen jotenkin menevät, mutta silloin pitää olla kyllä hyvät kynttilät. Ja osaisikohan sitä kuitenkaan rentoutua neulomaan jos näin kävisi. En ole kokeillut. Luulen että ei onnistuisi minulta. Kävelisin vastedeskin ympyrää ja manaisin tapahtunutta. Miten sulle käy?





22. joulukuuta 2011

Kattilan uusi elämä

Minä olen miranol-maalari. Tarkoittaa sitä, että maalaan mielelläni miranolilla tavaroita ja synnytän ne uudelleen. Tämä kattila on ollut kesästä asti kukkaruukkuna ja joulun kunniaksi asetelma sai valotkin. Väritys ei ole kovin jouluinen, mutta minua se ei haittaa, tunnelma on tärkein. Miranolia voisi kehua pitkäänkin, koska sillä tulee ihana pinta lähes kaikkeen materiaaliin, vaikkakin on kovin konstikas maali saada tasaista pintaa. Harjoittelu auttaa. Kirpparilta vaan vanhoja kattiloita ja maalia pintaan. Joulunpyhinä on aikaa...


18. joulukuuta 2011

Pyryharakan joulupuu







En halunnut tänä vuonna sitä tavanomaista joulukuusta. Viime vuotinen jätti ikävän jäljen parkettiin ja päätin että se oli sitä lajia viimeinen tässä talossa. Vika ei ollut tietenkään kuusen vaan kuusenkastelijan, mutta silti.



Jotain muuta siis. Idea syntyi jo syksyllä, en tiedä miten ja missä- mutta jo syyslomalla etsin sopivaa koivurunkoa joulupuutani varten kotini lähistöltä Pohjanmaalta. Löytämäni "keppi" herätti lähinnä hilpeyttä ja epäluuloa. Mutta mitäs te epäilevät tuomaat nyt sanotte. Joulupuuhan siitä tuli. Vähän talvimyrskyn pihapuusta tiputtaneita koivunoksia huovutettuja lehtiä, höyheniä, pari uutta joulukoristetta -vain linnut kelpuuutettiin tällä kertaa- ja annos rakkautta, romantiikkaa, innostusta ja intohimoa. Tämä on tulos. Pyryharakan joulupuu. Sil vup plee.




Ja mielessähän on tietenkin heti keväiseempi versio- mutta nautin ensin tästä pari kuukautta. Tämähän on oikeastaan talvipuu.







17. joulukuuta 2011

Kasvihuoneen pimeä puoli









Rakas kasvihuoneeni palvelee virkistävänä keitaana vuoden ympäri. Vaihdan sisustusta jatkuvasti fiiliksien mukaan. Nyt se on saanut jo tovin olla joulumajana- vein tänään tonttuja sinne, mutta oli liian pimeää kuvauksiin. Päivänvalolla otetuissa kuvissa näkyvät sytykeruusuista tekemäni asetelmat ja pieni tekokuusi jota en raaskinut laittaa vielä pois. Se saa nyt olla tämän talven tinttien ilona. Ja tonttujen....









Illalla sytytän kynttilät pöydälle ja ne saavat palaa usein aamuun asti. Joskus istuskelen kiikkutuolissa ja katselen pimeää pihaa - rauhoittaa kummasti. Meitä on koko suku täynnä kynttiläihmisiä ja hämärässä istuvia, ehkä se on jokin geenivirhe tai äidinmaidossa imetty ominaisuus. tiedän montakin jotka ahdistuvat pimeästä ja jo hämärästä. Kodin pitää olla valistu kuin keilahalli koko ajan. Minua liika valo ahdistaa.

Tämä on taas ihan nurinkurista, kun toisaalta tunnen kaamosväsymyksen oireitakin. Silti hakeudun mieluiten hämärään...itsehankittua väsymystäkö? ajattelin asiaa tarkemmin ja tulin siihen tulokseen että jokaisella on oikeus väsyä talvella ja vähän hidastaa vauhtia. Sairaudesta on turha puhua. Mihin sitä pitäis olla niin kovin kiire koko ajan. sitä elimistö suojelee ihmistä loppuunpalamiselta kun valon vähettyä tekisi mieli vain nukkua ja olla vaan. Otetaan pimeä siis mahdollisuutena ladata akut ja kasvaa ihmisenä.
Tänne etelään taitaa tulla musta joulu. Se ei minua haittaa nyt yhtään- pari viime vuotta olimme hukkua lumihankien sisään- kasvihuoneestakaan ei näkynyt mitään muuta kuin katonharja. Nippa nappa sain pidettyä sen lasikaton ehjänä. Joulutunnelmani tulee ihan jostain muusta kuin mitä ulkona on. Minulle riittää omat rakkaat- yhdessä ylensyömme ja pötkettelemme. Jokin kirkkokäynti ja tv-ohjelmat. Lasi hyvää viiniä ja sitten joku laulunlurautus siihen väliin. Soitto Pohjanmaalle rakkaille ihmisille. Tietoisuus siitä että ystävillä on asiat hyvin ja joulurauha omalla tavallaan. Ei sitä muuta yksinkertainen sielu tarvitse.
Vaikka laitankin kodin jouluväriin ja koristeisiin, niin kevääni alkaa Tapaninpäivänä. se vaan on jokin juttu sielussa kun ymmärtää että tästä se taas alkaa uusi valon aika. onhan päiväkin jo silloin pitenemässä. Ennen töihin menoa tammikuussa olen jo usein ennättänyt vaihtaa joulukoristeet pois ja laittaa jotain vähemmän punaista tilalle. Energiani lisääntyy ja hinku palata töihin myös.
sitä odotellessa - Hyviä joulunaikoja kaikille!

6. elokuuta 2011

Kesäaskarteluja

Tämä kesä on mennyt siivillä. On ollut sellainen olo että asiat menee jotenkin uusiksi, vanha käsityötekeminen ei enää jaksa innostaa ja uusia ideoita vähän oudompien materiaalien kanssa syntyy kuin itsestään. Jotain on siis tekeillä. Tein Billnäsin Kädentaidot tapahtumassa löydön: Alice A:n solmupuu! sillä onnistuu ryijysolmunauhan tekeminen ja minä tyttöpä olen tehnyt. Joskus aikaisemmin olen taistellut itselleni valoryijyn ja se kokemus jäi vähän epämiellyttävänä mieleen, koska ryijypohjaan neulalla neulominen otti niin kipeää sormenpäihin- varsinkin kun käytin paperinarua. Tämä solmupuu muutti kaiken. Sain parissa tunnissa solmittua paperinaruja parin metrin pätkät jotka sitten naulasin rimaan kinni- ja vot! Ikkuna/ pöytäryijy oli valmis. Tein näitä innoissani jo kaksi, mutta mielessäni muhii vielä josko vähän muitakin värejä vielä kokeilisi.
Nyt on mieheni työhuoneen ikkunalla merimasema ja minä saan työhuoneeseeni ikuisen nurmikon. (Ehkä se muistuttaa minua siitä että ruoho on sittenkin vihreämpää aidan tällä puolen...)
Tässäpä kuvia näistä maisemista...


20. maaliskuuta 2011

Pikku-Iines saa peiton

Veljeni perheeseen syntyi kolmas lapsi joulun alla. Iines. Sen nimen päätti isosisko Selina jo kun vauva oli äidin mahassa. Ja kuten monesti- lapsi on nimensä näköinen. Vien pääsiäisen tietämillä Iinekselle tilkkupeiton päiväunia varten, kovasti on työn alla vielä, mutta kyllä se siitä. Ihanaa väriterapiaa tää on minulle ollut- juuri nämä värit saavat minut hyvälle tuulelle, toivottavasti tämän peiton alla näkyy hyvät päiväunet.

26. helmikuuta 2011

Jiihaa - koru isoäidin neliöistä valmis!

Sainpas tehtyä tämän valmiiksi ennen kuin loma loppuu. Tuli ainakin minulle mieluinen koru, melkein asuste- pitsikaulukselta näyttää kaulassa. Loppujen lopuksi helppo toteuttaa, vaikka minulla sen valmistuminen ottikin vähän aikaa. Siimalla yhdistin kappaleet, vähän oli temppuilemista sen pujottelun ja solmiamissuuntien kanssa mutta lopulta se asettui ihan hyvin eikä enää vääntänyt korua vinoon mistään kohtaa. Teen näitä varmaan vielä lisääkin


Sain tuon abstraktin kukanvarrenkin toimimaan- irrottaminen muotin päältä ei ollut ihan iisi piisi homma, mutta pienellä väkivallalla se lähti. Heti tuli muutama parannusehdotus tekniikkaan, kokeilen vielä ja teen isompia niin sitten kerron miten homma toimii.

24. helmikuuta 2011

Pientä edistystä - liisteröintiä

Olen ollut niin hiihtoloman pauloissa että käsityöt on vähän jääneet toiselle sijalle. Silti pientä edistystä silläkin rintamalla on. Kaksi keväistä  Lina-pipoa  ja  yksi harmaa palmikkopipo miehelle- kuvia näistä en saa kun pipot menevät pitkin maailmaa. Mutta onhan tässä nähty pipokuvia varmaan ihan tarpeeksi.
Sen sijaan nämä kaksi muuta projektia ovat pyörineet pöydälläni ja napsasin keskeneräisistä kuvia jotta olisi edes jotain todistusaineistoa. Kovetin niitä isoäidintilkkuja tapettiliisterillä - aluksi sokerivedellä, mutta vaikuttivat vähän liian taipuisilta sen käsittelyn jälkeen joten jostain sain silmiini että tapettiliisterilläkin voisi. no, kokeilin. Eivät ole kuivuneet vielä, mutta siinä ne pikkuhiljaa.



Toinen projekti oli varsi niille huopakukille. Tein vähän abstraktimman ja kun tuota tapettiliisteriä nyt sitten tuli tehtyä niin kokeilin vähän isompaan kukkaan ja sitten niihin pieniin joita tein. Mies toivoi työhuoneeseensa sellaista kukkaa jota ei tarvi huoltaa- käskystä tämä emäntä ryhtyi toimiin kun kerrankin joku jotain pyytää... yleensä joudun tyrkyttämään tekeleitäni. Noloa, mutta sellaista elämä on.
en kyllä nyt jaksa kääntää tätä kuvaa, mutta uteliaat varmaan jaksavat kääntää päätään. Idea on sama kuin niissä paperinarupalloissa, vähän jouduin käyttämään teknisiä apuvälineitä ( = nuppineuloja).

Hiihtoloma on kulunut uinnin merkeissä. Käytiin ensimmäistä kertaa myös Helsingin Luonnontieteellisessä museossa ja suosittelen sitä kaikille, tosi kivaa oli ja paljon nähtävää meille kaikille. Hieronnassa kävin parin vuoden tauon jälkeen ja kyllä teki hyvää- ihan hirveässä kunnossa totesin olevani, melkein romuna, mutta samalla sain tsemppiä siitä kunnon parantamisen suhteen. PAkko tehdä jotain. Tämän ikäinen ei voi olla siinä kunnossa kuin minä nyt. Odottakaapahan vaan- täältä tullaan lenkkipolut!

13. helmikuuta 2011

Huovutusta ja isoäidintilkkuja

Kevät tulee, vaikka lunta on kaikkialla enemmän kuin tarpeeksi. Hiihtoloma alkaa viikon päästä, ja kevät tunkee suunnitelmiin väreinä, lankoina, kankaina ja askarteluina. Ihmeellistä on valon voima. Tuntuu kuin alkaisi taas elää. Minulle pimeä aika on lötköttelyä ja piiloutumista. En käy missään vaan kömmin töiden jälkeen viltin alle odotan että tv viihdyttää minua ja seuraava työpäivä taas alkaa. Tylsää ja tyhmääkin- mutta näin siinä aina tuppaa käymään.
On siis paljolti valon ansiota että alkaa taas aivoissa tapahtua ja tulla uusia projekteja käsityömaailmassa. Huovuttelin palloja ja nauhoja aikani kuluksi eräänä päivänä ja lisäilin vähän alumiinilankaa ja helmiä- lopputuloksia on alla. Olen käyttänyt näitä koruja töissäkin ja hyvää palautetta ovat rakkaat kollegani niistä antaneet- tulee kuulemma iloiseksi kun katselee näitä värejä. Niinpä , meitä väreillä ilostuvia on siis muitakin.




En aluksi nähnyt mitään kivaa tässä Novitan isoäidintilkkuilussa, vanha idea ja kaikkihan sen osaa, ajattelin. Mutta, mutta. Hitaasti syttyvä kun olen, niin huomasin, että voisinhan minä käyttää niitä johonkin uuteen jota en ole aikaisemmin kokeillutkaan. Näin tv:ssä eräällä käsityöasioista kertovalla ihmisellä korun joka oli tehty isoäidintilkuista ja päätin kokeilla itsekin. Aloitin eilen, ja työ on nyt tässä vaiheessa..... laitan kuvan lopputuloksestakin kun se on valmis.


TurkuTV:tä saan kiittää hyvästä käsityöohjelmasta- sieltä sain idean munan päälle huovutetuista kukista- -tein niitä heti useamman ,koska se oli niin helppoa ja nopeaa. Kehitteillä on vielä varsi, mutta en ole ennättänyt sitä vielä tehdä, joten seuraavassa postauksessa siis sekin. Yritän saada niitä tänään valmiiksi, koska huomenna on ystävänpäivä ja olisi mukava muutamaa muistaa keväisellä kukalla.



Hyvää ystävänpäivää!

28. marraskuuta 2010

Itsenäisyyspäivää odotellessa - Kokkolan ruusuja

Tein olohuoneen pöydälle taatusti kestävän kukka-asetelman itsenäisyyspäivän teemalla. Kesäinen Kokkolan reissuni tuotti uuden askarteluinnostuksen, nimittäin Kokkolan Wanhan Kaupungin ruusut! Ihana ja suht helppo työ, joka tehdään krepatusta paperinauhasta taitellen. Sain ystävälliset neuvot Kokkolan Kankurista ja tein näitä kesällä melkoisen kasan. Taito-käsityökeskukseet ovat näitä siellä täällä käyttäneet muissakin töissä, mutta minä tein niistä jo kesällä kukka-asetelman keittiöön. Nyt vain vaihdoin huovutetut lehdet siniseen sisalruohoon ja tuli ihan eri näköinen ja tyylinen juttu. Hienoa on minusta myös se, että nämä saa taas jouluksi punaiset sisalruohot ja taas on eri fiilikset. Voi vaikka vaihdella senkin jälkeen taas keväisempään jne. Jos siis tykkää paperikukista aitojen sijaan- niinkuin minä!

14. lokakuuta 2010

3D pöytäliina



Olen jo pitkään haaveillut saavani olohuoneen isolle pöydälle kaitaliinan joka olis oma tekemä. Erilaisten ideoiden kautta päädyin vihdoin johonkin lopputulokseen. Olen viime vuosina opetellut hieman huovuttamista ja nyt ensi kertaa yritin sitä neulahuopalevystä. Kokemus oli uusi, ja vaikka idea pöytäliinan koristelusta oli mielessäni varmistunut niin käytännön toteutusta mietin kuitenkin pitkään. Haasteellista oli liinan suuri koko- pituutta 2m ja leveyttä 65 cm. Yllätyin,ettei neulahuopa kutistunutkaan 40% kun rullailin sen lötköpötkön ja valoverhon sisällä. Huopui se kyllä, mutta en ihan tajua miten sain aikaan reunarypyn. Toisaalta ryppy on aika tasainen kautta koko liinan ja näyttää mielestäni ihan minulta. Mä olen kans tuollainen epäsäännöllinen, rönsyilevä ja 3D :-) - Joten päätin ,että kerron kaikille vierailleni suunnitelleeni tuon rypyn tuohon reunaan ja voi kuinka vaikeeta oli saada se noin tasaiseksi, voi voi...ei kannata yrittää ette kuitenkaan saa samanlaista...hehe hee.

4. tammikuuta 2010

Hyvää alkanutta- toivottaa piponisti!


Täytyypä taas piristäytyä täällää blogistaniassa. En ole jaksanut kirjoitella yhtään mitään, kun elämä enimmäkseen ottaa eikä anna. Vaan nyt joululoman jälkeen olen taas saanut akkuni ladattua ja tuntuu että ideoita taas tulee- jostain sieltä syvältä ja pimeästä mistä ne nyt yleensäkin.

Olen ehdottomasti pipokoukussa- piponisti suorastaan. Keksintöni ei siis ole kummoinenkaan, mutta on se vaan kumma miten tästäkin tulee virtaa suoniin. Yhtä'kkiä lankavarostoni onkin potentiaalinen pipokeidas, hautomo jossa langat vain odottelevat vuoroaan syntyä uudelleen pipona. Olen tehnyt nyt viisi palmikkopipoa ja kaikki samalla formaatilla. Ohje on päästäni, vaikka ei tietenkään ole- koska näitä palmikkopipoja on tehty vuodesta miekka ja kirves. Mutta ilman ohjetta se tuli. Sen tuleminen kesti vain 43 vuotta ja 5 kuukautta, joten on sitä mietitty! Ehkä siinä kulminoituu kaikki se mitä on matkan varrella mukaan tarttunut, ennen kaikkea se on minulle helpottava löytö. Minähän keksin sittenkin miksi minulla on kaikki ne langat ja jokaista suunnilleen yksi kerä. Minusta piti tulla jonain päivänä piponisti. Näitä on nyt punainen, sininen, harmaa, valkoinen ja turkoosi. Osa on lentänyt muitapäitä lämmittämään- näin pakkasilla kaikki kelpaa.

25. lokakuuta 2009

Tiivistettä kaulaan






Olen ripustellut jouluvaloja - niitä löytyy nyt kasvihuoneesta, olohuoneesta, työhuoneesta ja vessasta. On niin pimeää että sielu ja silmä kaipaa tuiketta. Olen myös neulonut ja tehnyt taas pitkästä aikaa koruja. Tuohon kuvassa olevaan käytin fuksianvärisen varastoni ja hanantiivisteeni. Tiivisteet ovat ihan kelpoja kaulakoruihin - vai mitä? Mieheni sanoi, että mitä ne ihmisetkin nyt ajattelee, kun hänen vaimollaan ei oo rahaa parempiin koruihin. Minusta ne ovat rohkeat ja hauskat - ajatelkoot muut mitä lystää.



6. syyskuuta 2009

Uuden alku


Syksy on mielestäni uuden alku. Koulu alkaa, ja sen myötä niin moni asia taas alusta. Olen oppinut nauttimaan näistä syksyistä - itse asiassa jokaisessa vuodenajassa on jotain josta pidän. Syksyllä nautin metsästä ja sen antimista, uusista koulukirjoista ja siitä tohinasta mikä syntyy kun ihmiset kesäloman jälkeen jaksavat taas hetken paremmin. Käsitöissä lanka vaihtuu villaiseen ja värit tummuvat. Uudet ideat putkahtavat päähän - messut tulevat taas ajankohtaisiksi. Jätin tänä viikonloppuna kylläkin Wanhan Sataman väliin. Jotenkin en jaksanut lähteä sinne tungokseen, vaan valitsin mieluummin yhden naisen messut Petikon Eurokankaassa. Toin sieltä kotiin 15 metriä erilaisia kankaita, joten kyllä tässä taas tekemistä piisaa. Suomiverkkareita luvassa....

Olen kutonut uusista langoista miehelleni mustikan sinisestä Temposta paidan Novitan syysnumeron ohjeella. Ihan hyvä - joskin en ymmärrä miksi teen aina niin suuren kaula-aukon, vaikka ohjetta luenkin. no, miehelle se kuulemma kelpaa, näkyy paidankaulus paremmin. Ihana...

Teen myös itselleni Suuren käsityölehden numerosta sitä raidallista Puro- ponchoa. Se tulee olemaan pettymys. Eivät raidat minun ponchossani ole niin voimakkaan väriset kuin kuvassa. Hyi teitä siellä toimituksessa kun käsittelette kuvia!!! Teen sen kuitenkin valmiiksi, mutta en saa siitä sellaista jolla sädehtisin pitkin kylää. Saan siitä sellaisen jonka kanssa haravoin pihaa. Onhan sekin jotain. Mutta tämä kokemus vahvisti vain sen, että liukuvärjätyt langat eivät ole mun juttuni. Niistä kun ei koskaan tiedä minkälainen lopputuloksesta tulee. Pysyn siis kirkkaissa yksivärisissä.

Kaivoin Berliinin MM-kisojen aikaan lankavarastojani ja tein jostakin vanhasta Novita-lehdestä löytämäni mallin mukaan porkkanoita. Ei tullut omaa satoa, ja nämä huovutetetut porkkanat käy ihan hyvin koristeeksi - kestävätkin paremmin. Aika isoja ovat -huovutuksen jälkeenkin yli 30 cm - joten ihan pieneen vatiin ne ei mahdukaan.
Tänään teen hernekeittoa vihreät verkkarit päällä - virittäydyin tunnelmaan siis perinpohjin. Enpä ole ennen hernesoppaa itse keittänytään alusta asti. Kunhan se on tuossa porissut pari tuntia , suuntaamme metsään tarkistamaan sienitilanteen. Täällä ei pitäis tänään kovin paljon sataakaan- työkaveri oli jo löytänyt suppilovahveroita. Jospa mekin saataisiin.
Raikasta syksyä teille vaan!

6. elokuuta 2009

Betonihommia




Kesän aikana olen saanut ensikosketuksen näihin betonihommiin. Ihastuin oitis materiaaliin, ja olenkin kokeillut jos jonkinlaista muottia. Massa on nopea tehdä, ja valaminen on helppoa - yllättävän hyvin pysyy kaarevan muotin päällä. En ole lainkaan tehnyt perinteisellä tavalla - siis että laitetaan pienempi astia isomman sisään ja välitila täytetään betonilla. Ei tunnu mun jutulta - muottien irrottaminen on kuitenkin aika vaikeaa....
Sydämiä ja kulhoja on tullut, ja kokeilin myös pallon tekemistä. Ajattelin,että jos talvella päällystäisi tuon pallon mosaiikilla, kun se kuitenkin pitää siirtää sisätiloihin pakkasesta.
Kokeilin jumppapallon päälle tehdä suurta kulhoa, ja onnistuihan se. Nyt olen istuttanut siihen mehitähtiä ja näitä nyt on sitten vähän joka puolella pihaa. Samoin sydämiä alkaa olla siihen malliin,että mieheltäni tulikin jo pieni vihjaileva kommentti niiden riittävyydestä. Olen jakanut osan poiskin kesätuliaisena, mutta ylituotantoa tuppaa silti tulemaan.
Tässä kuvakokelmaa kesän tekeleistäni.