Pessi Pyryharakka

Palmikkopipo- DNA 2.0

2012-02-12T13:29:00.002+02:00

Mieleni teki uutta pipoa ja pyörittelin aikani vanhaa palmikkopipon ohjetta jonka mukaan tein toissa talvena monta versiota. Ei kelvannut enää- piti saada haastavampi ohje. Seiska Veikastakin on tänä keväänä tullut just minun makuuni sopiva sävy. Nämä asiat piti saada sopimaan samaan pipoon.

Vanhoja lehtiä selailtuani päädyin tähän - kaksoiskierre malliin jossa nyppy keskellä. Joku on keksinyt DNA-kierteen uudelleen- resorit ja kevennukset omaa pähkäilyä. Palmikon malli Novita Talvi 2010, ohje 81.

Hyvä tuli!

Unelmia

2012-02-11T14:23:00.008+02:00

Olen haaveillut omasta lankakaupastani vaikka kuinka monta vuotta. Kaupunkiretkieni pääkohteita ovat aina lankakaupat -tutut ja uudet netistä pongatut. Perhettäni olen monet kerrat koetellut, kun olemme etsineet sitä äidin lankakauppaa... taidan olla onnekkaiden listalla koska minulla on niin ihana mies ja lapsi jotka sallivat tämän.

Usein tulee myös saalista ja vaatekomeroni onkin melko täynnä näitä retkieni ostoksia- toteuttamattomia unelmia, jotka vielä tehdään kun aikaa on. Tai sitten aika ajaa unelmien ohi- värimaailmat ja lankalaadut muuttuvat, unelmakin vaihtuu toiseksi jonkin langan kohdalla. Mutta siis unelmat elävät. Mikä se olikaan köyhän paras huvitus- vilkas mielikuvitus!

Jos minulla olisi oma lankakauppa, laittaisin lankoja sinkkiämpäreihin, ja ryhmittelisin karkkikauppamaisiin väriyhdistelmiin. Haaveilen myös tuunatuista huonekaluista rohkeissa väreissä - värimaailmani olisi ruskea, fuchsia, vaaleanpunainen , turkoosi, lime ja sinappi. Seinillä ihanat phoshopatut isot valokuvat ja paksureunaisia peilejä. Olen muuten monesti ihmetellyt sitä, ettei lankakaupoissa aina ole peiliä! Miten voi olla ettei omistajalla ole välähtänyt. Täytyyhän lankaa päästä katsomaan naamansa edessä jos siitä meinaa esim. tehdä vaikka villapaitaa. Värisävyt ovat tärkeitä- pitää sattua just kohdilleen kun näkee kuitenkin paljon vaivaa...

Siinä unelmien lankakaupassa pitäisi olla myös tarjoilua- pieni kahvila ja käsityökirjoja myynnissä. Joskus pienimuotoista kurssitusta ja sitten joksus myöhemmin laajentaisin askartelutarvikkeisiin.

Voittaisinpa tänään lotossa ne miljoonat.

Luxus

2012-02-04T17:03:00.004+02:00

Joskus maltan tehdä luonnoksen ensin ja sitten vasta itse tuotteen. Tämän tein jo ennen joulua, pikkujouluun johon en mennytkään.

Mutta teatterissakin tämä oli ihan ok. Vähän isonpuoleinen, mutta eipä näy naaman virheet niin tarkasti kun tämä loistaa etunenässä. Suojavaruste.

Virkkausohje palloille NOVITA talvi 2006.

Muu maa mustikka

2012-02-04T16:52:00.005+02:00

Niitä oli pari vuotta sitten niin paljon että lähes kaikkia tuntemiani ihmisiä ihmetytti. Mihin sinä niitä tarvitset?
Nyt on rippeet jäljellä, täytyisi taas saada jostain täydennystä. Napit on siis loppumassa. Tietääkö kukaan mistä saisi halvalla nappeja? Minulla niitä ei voi olla koskaan liikaa....

Tänään valmistui Muu maa mustikka - on ne siellä , värit vaan ei toistu tarpeeksi hyvin näin pimeänä päivänä.
Harmaan, mustan ja violetin mekon kanssa.

Vieraita tulossa

2012-01-13T08:56:00.003+02:00

Huomenna pikku tyttöni täyttää 13-vuotta- kavereita on tulossa. On siis mikä parhain syy laittaa tavarat järjestykseen. Aloitimme komerosta- sinnehän ne vieraat kuitenkin ensimmäiseksi menee...Tildat saa nyt ottaa aikalisää ennen seuraavia työmääräyksiä.

Emännänkääty - Talviyö

2012-01-05T11:46:00.002+02:00

Työavaimelle. Sinisen mekon kanssa.

Emännänkääty- Aina Ilona

2012-01-04T18:21:00.003+02:00

Pituutta 150-160 cm, melkein kaikki vaaleanpunaiset aarteeni, siimaa ja avainsolki. Pidän tätä varmasti.

Nämä vielä jätän

2012-01-03T09:27:00.004+02:00

Parin vatsataudissa vietetyn hiljaisemman päivän jälkeen virtaa on taas jatkaa verstaalla ja ompelukoneen ääressä. Täytyy saada uusi mekko töihin ja pari pientä maalausprojektia on kesken. Joulukoristeet laitan tänään viimeistään pussiin- ihan muutamaa lukuunottamatta. Vaatehuoneen järjestelin jo aamutuimaan, kovin oli taas poisheitettävää. Terapeuttista tämä poisheittäminen.

Näistä vessan jouluvaloista en raaski vielä luopua. Ne saa palaa joulupuun valojen kera vielä jonkin matkaa. Tein nuo ruusut viime kesänä jo, sitten vanha kehys jonka olin tuunannut monta vuotta sitten- tästä muistaakseni taisi askarteluharrastukseni alkaakin -vähän metalliverkkoa ja valot. Ihan riittävä valo vessaan.

Kevättä ilmassa

2011-12-31T12:48:00.003+02:00

Sanoinhan että minulle kevät alkaa Tapaninpäivänä- no niin, ollaan päästy kevätasioissa niin pitkälle että punainen väri on lähes kokonaan lähtenyt sisustuksesta ja pehmeämmät värit ja valkoinen tulleet tilalle.

Viimeistelin tämän vaaleanpunaisen maalausprojektini eilen paperiruusuilla ja se saa olla töiden alkuun olohuoneen pöydällä. Sitten vien sen työhuoneeseeni. Se on entisessä elämässä ollut jonkinmoinen jäähaude, koska siinä on tyhjennysputki alapuolella jalkojen keskellä. Se on malliltaan jo vanhentunut ja tullut korvatuksi muovisilla vastaavilla, pelastin sen roskiskuormasta tässä pari vuotta sitten. Nyt vasta tiedän miksi sen pelastin. Hyvä kukkaruukkuhan siitä tuli. Aika hyvin vanhalta jäähauteelta....muistuttaa jotenkin etäisesti possua...

Meni niin kuin Strömsössä

2011-12-30T07:40:00.002+02:00

Innostuin näistä Strömsö-ohjelmassa taitelluista tähdistä. Niitä on jo tullut tehtyä useampikin kotimme ikkunoihin, sillä kun mopo lähtee niin se sitten lähtee. Laitan tähän linkin teko-ohjeeseen, josko sinuakin innostaisi. Eikä tämä minusta ole joulukoriste vaan talvikoriste...

http://olotila.yle.fi/koti/askartelu/askartele-paperinen-tahti

Pariisin munkki

2011-12-29T09:49:00.005+02:00

Vähän hiivaisempi taikina ja välkettä pintaan. Piti tulla berliininmunkin arkistoversio, mutta loppusuoralla huomasin että tästähän tuleekin pariisilaisversio. Toinen jonka jätän syömättä - arkistoon laitan tämänkin.

Tuottoisa päivä

2011-12-28T14:16:00.004+02:00

voiko joskus tehdä liikaa käsitöitä? Tai mistä se kertoo jos koko ajan kädet sauhuaa ja valmista tulee monen viikon edestä. Voiko saada käsityöburnoutin? Ahdistusko se sieltä purkautuu vai mikä.

Ihan sama. Valmiiksi tuli nämä pumpulisaapikkaat. Saavat olla vessan naulakossa ja palvella pumpulitelineenä. Voishan sinne naisihminen jotain muutakin laittaa- siteitä tai kampoja ... salaiset ryppyvoiteensa tai mitä nyt vessoissa säilytetään.

Seuraavaksi verstaaltani löytyy jotain, minkä maalasin joulupäivänä - vaaleanpunaiseksi. Vaatii viimeistelyä, melkein kuulen sen kutsuhuudon. Sinne siis. Hikeä jo pukkaa...

Ensimmäinen

2011-12-28T09:13:00.003+02:00

... jonka jätän syömättä. Tällaista kaapintäytettä lisää niin voi taas toivottaa tervetulleeksi ne kontrollifarkut joiden kokeilusta luovuin kyllä jo monta vuotta sitten. Taisin hurahtaa tähän - melkein yhtä nopeaa kuin leipominen.

Valot meni

2011-12-27T18:29:00.004+02:00

Mitä voikaan tehdä ilman sähköä? Teini-ikäinen ei juuri mitään -voi sitä harmitusta kun ei toimi tietsikka, dvd tai ipod soittimen lataamiseen kuluu koko tietsikan akku. Ja lopulta menee se ipodkin hiljaiseksi. Mitä tehdään? ...No, me lähdettiin matkojen päähän kylpylään- mihinkäpäs se siitä muuttuisi vaikka me kotoa poistuttaisiinkin. Valot tulee kun ne tulee. Oltaishan me voitu jäädä istumaan ja odottamaan - vaikka oli suunniteltu sitä kylpylässä käyntiä jo monta viikkoa. Onneksi lähdettiin, koska ihan hyvin oli kotona asiat kun palattiin. Saatiin se mitä alunperin haluttiinkin.

No, onhan se aika jännääkin olla kotona pimeässä, vaikka päivä valkenee ikkunan ulkopuolella niin silti sitä etsii kynttilöitä ja taskulamppua jotta saisi nähdä haluamansa kunnolla. Joulupuusta tuli taikapuu näillä asetelmilla. Katso vaikka..

Myötätuntoni toki niille joita sähkökatko piinaa jo toista päivää. Se ei sitten tietenkään ole enää jännää vaan ainoastaan harmitusta.

Omat käsityöharrastuksenikin ovat kovin sähköstä riippuvaisia. Virkkaaminen ja neulominen jotenkin menevät, mutta silloin pitää olla kyllä hyvät kynttilät. Ja osaisikohan sitä kuitenkaan rentoutua neulomaan jos näin kävisi. En ole kokeillut. Luulen että ei onnistuisi minulta. Kävelisin vastedeskin ympyrää ja manaisin tapahtunutta. Miten sulle käy?

Kattilan uusi elämä

2011-12-22T19:44:00.003+02:00

Minä olen miranol-maalari. Tarkoittaa sitä, että maalaan mielelläni miranolilla tavaroita ja synnytän ne uudelleen. Tämä kattila on ollut kesästä asti kukkaruukkuna ja joulun kunniaksi asetelma sai valotkin. Väritys ei ole kovin jouluinen, mutta minua se ei haittaa, tunnelma on tärkein. Miranolia voisi kehua pitkäänkin, koska sillä tulee ihana pinta lähes kaikkeen materiaaliin, vaikkakin on kovin konstikas maali saada tasaista pintaa. Harjoittelu auttaa. Kirpparilta vaan vanhoja kattiloita ja maalia pintaan. Joulunpyhinä on aikaa...

Pyryharakan joulupuu

2011-12-18T15:07:00.005+02:00

En halunnut tänä vuonna sitä tavanomaista joulukuusta. Viime vuotinen jätti ikävän jäljen parkettiin ja päätin että se oli sitä lajia viimeinen tässä talossa. Vika ei ollut tietenkään kuusen vaan kuusenkastelijan, mutta silti.

Jotain muuta siis. Idea syntyi jo syksyllä, en tiedä miten ja missä- mutta jo syyslomalla etsin sopivaa koivurunkoa joulupuutani varten kotini lähistöltä Pohjanmaalta. Löytämäni "keppi" herätti lähinnä hilpeyttä ja epäluuloa. Mutta mitäs te epäilevät tuomaat nyt sanotte. Joulupuuhan siitä tuli. Vähän talvimyrskyn pihapuusta tiputtaneita koivunoksia huovutettuja lehtiä, höyheniä, pari uutta joulukoristetta -vain linnut kelpuuutettiin tällä kertaa- ja annos rakkautta, romantiikkaa, innostusta ja intohimoa. Tämä on tulos. Pyryharakan joulupuu. Sil vup plee.

Ja mielessähän on tietenkin heti keväiseempi versio- mutta nautin ensin tästä pari kuukautta. Tämähän on oikeastaan talvipuu.

Kasvihuoneen pimeä puoli

2011-12-17T16:42:00.006+02:00

Rakas kasvihuoneeni palvelee virkistävänä keitaana vuoden ympäri. Vaihdan sisustusta jatkuvasti fiiliksien mukaan. Nyt se on saanut jo tovin olla joulumajana- vein tänään tonttuja sinne, mutta oli liian pimeää kuvauksiin. Päivänvalolla otetuissa kuvissa näkyvät sytykeruusuista tekemäni asetelmat ja pieni tekokuusi jota en raaskinut laittaa vielä pois. Se saa nyt olla tämän talven tinttien ilona. Ja tonttujen....

Illalla sytytän kynttilät pöydälle ja ne saavat palaa usein aamuun asti. Joskus istuskelen kiikkutuolissa ja katselen pimeää pihaa - rauhoittaa kummasti. Meitä on koko suku täynnä kynttiläihmisiä ja hämärässä istuvia, ehkä se on jokin geenivirhe tai äidinmaidossa imetty ominaisuus. tiedän montakin jotka ahdistuvat pimeästä ja jo hämärästä. Kodin pitää olla valistu kuin keilahalli koko ajan. Minua liika valo ahdistaa.

Tämä on taas ihan nurinkurista, kun toisaalta tunnen kaamosväsymyksen oireitakin. Silti hakeudun mieluiten hämärään...itsehankittua väsymystäkö? ajattelin asiaa tarkemmin ja tulin siihen tulokseen että jokaisella on oikeus väsyä talvella ja vähän hidastaa vauhtia. Sairaudesta on turha puhua. Mihin sitä pitäis olla niin kovin kiire koko ajan. sitä elimistö suojelee ihmistä loppuunpalamiselta kun valon vähettyä tekisi mieli vain nukkua ja olla vaan. Otetaan pimeä siis mahdollisuutena ladata akut ja kasvaa ihmisenä.
Tänne etelään taitaa tulla musta joulu. Se ei minua haittaa nyt yhtään- pari viime vuotta olimme hukkua lumihankien sisään- kasvihuoneestakaan ei näkynyt mitään muuta kuin katonharja. Nippa nappa sain pidettyä sen lasikaton ehjänä. Joulutunnelmani tulee ihan jostain muusta kuin mitä ulkona on. Minulle riittää omat rakkaat- yhdessä ylensyömme ja pötkettelemme. Jokin kirkkokäynti ja tv-ohjelmat. Lasi hyvää viiniä ja sitten joku laulunlurautus siihen väliin. Soitto Pohjanmaalle rakkaille ihmisille. Tietoisuus siitä että ystävillä on asiat hyvin ja joulurauha omalla tavallaan. Ei sitä muuta yksinkertainen sielu tarvitse.
Vaikka laitankin kodin jouluväriin ja koristeisiin, niin kevääni alkaa Tapaninpäivänä. se vaan on jokin juttu sielussa kun ymmärtää että tästä se taas alkaa uusi valon aika. onhan päiväkin jo silloin pitenemässä. Ennen töihin menoa tammikuussa olen jo usein ennättänyt vaihtaa joulukoristeet pois ja laittaa jotain vähemmän punaista tilalle. Energiani lisääntyy ja hinku palata töihin myös.
sitä odotellessa - Hyviä joulunaikoja kaikille!

Kesäaskarteluja

2011-08-06T15:27:00.001+03:00

Tämä kesä on mennyt siivillä. On ollut sellainen olo että asiat menee jotenkin uusiksi, vanha käsityötekeminen ei enää jaksa innostaa ja uusia ideoita vähän oudompien materiaalien kanssa syntyy kuin itsestään. Jotain on siis tekeillä. Tein Billnäsin Kädentaidot tapahtumassa löydön: Alice A:n solmupuu! sillä onnistuu ryijysolmunauhan tekeminen ja minä tyttöpä olen tehnyt. Joskus aikaisemmin olen taistellut itselleni valoryijyn ja se kokemus jäi vähän epämiellyttävänä mieleen, koska ryijypohjaan neulalla neulominen otti niin kipeää sormenpäihin- varsinkin kun käytin paperinarua. Tämä solmupuu muutti kaiken. Sain parissa tunnissa solmittua paperinaruja parin metrin pätkät jotka sitten naulasin rimaan kinni- ja vot! Ikkuna/ pöytäryijy oli valmis. Tein näitä innoissani jo kaksi, mutta mielessäni muhii vielä josko vähän muitakin värejä vielä kokeilisi.
Nyt on mieheni työhuoneen ikkunalla merimasema ja minä saan työhuoneeseeni ikuisen nurmikon. (Ehkä se muistuttaa minua siitä että ruoho on sittenkin vihreämpää aidan tällä puolen...)
Tässäpä kuvia näistä maisemista...

Pikku-Iines saa peiton

2011-03-20T15:55:00.001+02:00

Veljeni perheeseen syntyi kolmas lapsi joulun alla. Iines. Sen nimen päätti isosisko Selina jo kun vauva oli äidin mahassa. Ja kuten monesti- lapsi on nimensä näköinen. Vien pääsiäisen tietämillä Iinekselle tilkkupeiton päiväunia varten, kovasti on työn alla vielä, mutta kyllä se siitä. Ihanaa väriterapiaa tää on minulle ollut- juuri nämä värit saavat minut hyvälle tuulelle, toivottavasti tämän peiton alla näkyy hyvät päiväunet.

Jiihaa - koru isoäidin neliöistä valmis!

2011-02-26T17:56:00.000+02:00

Sainpas tehtyä tämän valmiiksi ennen kuin loma loppuu. Tuli ainakin minulle mieluinen koru, melkein asuste- pitsikaulukselta näyttää kaulassa. Loppujen lopuksi helppo toteuttaa, vaikka minulla sen valmistuminen ottikin vähän aikaa. Siimalla yhdistin kappaleet, vähän oli temppuilemista sen pujottelun ja solmiamissuuntien kanssa mutta lopulta se asettui ihan hyvin eikä enää vääntänyt korua vinoon mistään kohtaa. Teen näitä varmaan vielä lisääkin

Sain tuon abstraktin kukanvarrenkin toimimaan- irrottaminen muotin päältä ei ollut ihan iisi piisi homma, mutta pienellä väkivallalla se lähti. Heti tuli muutama parannusehdotus tekniikkaan, kokeilen vielä ja teen isompia niin sitten kerron miten homma toimii.

Pientä edistystä - liisteröintiä

2011-02-24T13:45:00.001+02:00

Olen ollut niin hiihtoloman pauloissa että käsityöt on vähän jääneet toiselle sijalle. Silti pientä edistystä silläkin rintamalla on. Kaksi keväistä Lina-pipoa ja yksi harmaa palmikkopipo miehelle- kuvia näistä en saa kun pipot menevät pitkin maailmaa. Mutta onhan tässä nähty pipokuvia varmaan ihan tarpeeksi.
Sen sijaan nämä kaksi muuta projektia ovat pyörineet pöydälläni ja napsasin keskeneräisistä kuvia jotta olisi edes jotain todistusaineistoa. Kovetin niitä isoäidintilkkuja tapettiliisterillä - aluksi sokerivedellä, mutta vaikuttivat vähän liian taipuisilta sen käsittelyn jälkeen joten jostain sain silmiini että tapettiliisterilläkin voisi. no, kokeilin. Eivät ole kuivuneet vielä, mutta siinä ne pikkuhiljaa.

Toinen projekti oli varsi niille huopakukille. Tein vähän abstraktimman ja kun tuota tapettiliisteriä nyt sitten tuli tehtyä niin kokeilin vähän isompaan kukkaan ja sitten niihin pieniin joita tein. Mies toivoi työhuoneeseensa sellaista kukkaa jota ei tarvi huoltaa- käskystä tämä emäntä ryhtyi toimiin kun kerrankin joku jotain pyytää... yleensä joudun tyrkyttämään tekeleitäni. Noloa, mutta sellaista elämä on.

en kyllä nyt jaksa kääntää tätä kuvaa, mutta uteliaat varmaan jaksavat kääntää päätään. Idea on sama kuin niissä paperinarupalloissa, vähän jouduin käyttämään teknisiä apuvälineitä ( = nuppineuloja).

Hiihtoloma on kulunut uinnin merkeissä. Käytiin ensimmäistä kertaa myös Helsingin Luonnontieteellisessä museossa ja suosittelen sitä kaikille, tosi kivaa oli ja paljon nähtävää meille kaikille. Hieronnassa kävin parin vuoden tauon jälkeen ja kyllä teki hyvää- ihan hirveässä kunnossa totesin olevani, melkein romuna, mutta samalla sain tsemppiä siitä kunnon parantamisen suhteen. PAkko tehdä jotain. Tämän ikäinen ei voi olla siinä kunnossa kuin minä nyt. Odottakaapahan vaan- täältä tullaan lenkkipolut!

Huovutusta ja isoäidintilkkuja

2011-02-13T09:03:00.002+02:00

Kevät tulee, vaikka lunta on kaikkialla enemmän kuin tarpeeksi. Hiihtoloma alkaa viikon päästä, ja kevät tunkee suunnitelmiin väreinä, lankoina, kankaina ja askarteluina. Ihmeellistä on valon voima. Tuntuu kuin alkaisi taas elää. Minulle pimeä aika on lötköttelyä ja piiloutumista. En käy missään vaan kömmin töiden jälkeen viltin alle odotan että tv viihdyttää minua ja seuraava työpäivä taas alkaa. Tylsää ja tyhmääkin- mutta näin siinä aina tuppaa käymään.
On siis paljolti valon ansiota että alkaa taas aivoissa tapahtua ja tulla uusia projekteja käsityömaailmassa. Huovuttelin palloja ja nauhoja aikani kuluksi eräänä päivänä ja lisäilin vähän alumiinilankaa ja helmiä- lopputuloksia on alla. Olen käyttänyt näitä koruja töissäkin ja hyvää palautetta ovat rakkaat kollegani niistä antaneet- tulee kuulemma iloiseksi kun katselee näitä värejä. Niinpä , meitä väreillä ilostuvia on siis muitakin.

En aluksi nähnyt mitään kivaa tässä Novitan isoäidintilkkuilussa, vanha idea ja kaikkihan sen osaa, ajattelin. Mutta, mutta. Hitaasti syttyvä kun olen, niin huomasin, että voisinhan minä käyttää niitä johonkin uuteen jota en ole aikaisemmin kokeillutkaan. Näin tv:ssä eräällä käsityöasioista kertovalla ihmisellä korun joka oli tehty isoäidintilkuista ja päätin kokeilla itsekin. Aloitin eilen, ja työ on nyt tässä vaiheessa..... laitan kuvan lopputuloksestakin kun se on valmis.

TurkuTV:tä saan kiittää hyvästä käsityöohjelmasta- sieltä sain idean munan päälle huovutetuista kukista- -tein niitä heti useamman ,koska se oli niin helppoa ja nopeaa. Kehitteillä on vielä varsi, mutta en ole ennättänyt sitä vielä tehdä, joten seuraavassa postauksessa siis sekin. Yritän saada niitä tänään valmiiksi, koska huomenna on ystävänpäivä ja olisi mukava muutamaa muistaa keväisellä kukalla.

Hyvää ystävänpäivää!

Itsenäisyyspäivää odotellessa - Kokkolan ruusuja

2010-11-28T11:01:00.000+02:00

Tein olohuoneen pöydälle taatusti kestävän kukka-asetelman itsenäisyyspäivän teemalla. Kesäinen Kokkolan reissuni tuotti uuden askarteluinnostuksen, nimittäin Kokkolan Wanhan Kaupungin ruusut! Ihana ja suht helppo työ, joka tehdään krepatusta paperinauhasta taitellen. Sain ystävälliset neuvot Kokkolan Kankurista ja tein näitä kesällä melkoisen kasan. Taito-käsityökeskukseet ovat näitä siellä täällä käyttäneet muissakin töissä, mutta minä tein niistä jo kesällä kukka-asetelman keittiöön. Nyt vain vaihdoin huovutetut lehdet siniseen sisalruohoon ja tuli ihan eri näköinen ja tyylinen juttu. Hienoa on minusta myös se, että nämä saa taas jouluksi punaiset sisalruohot ja taas on eri fiilikset. Voi vaikka vaihdella senkin jälkeen taas keväisempään jne. Jos siis tykkää paperikukista aitojen sijaan- niinkuin minä!

3D pöytäliina

2010-10-14T18:34:00.004+03:00

Olen jo pitkään haaveillut saavani olohuoneen isolle pöydälle kaitaliinan joka olis oma tekemä. Erilaisten ideoiden kautta päädyin vihdoin johonkin lopputulokseen. Olen viime vuosina opetellut hieman huovuttamista ja nyt ensi kertaa yritin sitä neulahuopalevystä. Kokemus oli uusi, ja vaikka idea pöytäliinan koristelusta oli mielessäni varmistunut niin käytännön toteutusta mietin kuitenkin pitkään. Haasteellista oli liinan suuri koko- pituutta 2m ja leveyttä 65 cm. Yllätyin,ettei neulahuopa kutistunutkaan 40% kun rullailin sen lötköpötkön ja valoverhon sisällä. Huopui se kyllä, mutta en ihan tajua miten sain aikaan reunarypyn. Toisaalta ryppy on aika tasainen kautta koko liinan ja näyttää mielestäni ihan minulta. Mä olen kans tuollainen epäsäännöllinen, rönsyilevä ja 3D :-) - Joten päätin ,että kerron kaikille vierailleni suunnitelleeni tuon rypyn tuohon reunaan ja voi kuinka vaikeeta oli saada se noin tasaiseksi, voi voi...ei kannata yrittää ette kuitenkaan saa samanlaista...hehe hee.

Hyvää alkanutta- toivottaa piponisti!

2010-01-04T16:42:00.001+02:00

Täytyypä taas piristäytyä täällää blogistaniassa. En ole jaksanut kirjoitella yhtään mitään, kun elämä enimmäkseen ottaa eikä anna. Vaan nyt joululoman jälkeen olen taas saanut akkuni ladattua ja tuntuu että ideoita taas tulee- jostain sieltä syvältä ja pimeästä mistä ne nyt yleensäkin.

Olen ehdottomasti pipokoukussa- piponisti suorastaan. Keksintöni ei siis ole kummoinenkaan, mutta on se vaan kumma miten tästäkin tulee virtaa suoniin. Yhtä'kkiä lankavarostoni onkin potentiaalinen pipokeidas, hautomo jossa langat vain odottelevat vuoroaan syntyä uudelleen pipona. Olen tehnyt nyt viisi palmikkopipoa ja kaikki samalla formaatilla. Ohje on päästäni, vaikka ei tietenkään ole- koska näitä palmikkopipoja on tehty vuodesta miekka ja kirves. Mutta ilman ohjetta se tuli. Sen tuleminen kesti vain 43 vuotta ja 5 kuukautta, joten on sitä mietitty! Ehkä siinä kulminoituu kaikki se mitä on matkan varrella mukaan tarttunut, ennen kaikkea se on minulle helpottava löytö. Minähän keksin sittenkin miksi minulla on kaikki ne langat ja jokaista suunnilleen yksi kerä. Minusta piti tulla jonain päivänä piponisti. Näitä on nyt punainen, sininen, harmaa, valkoinen ja turkoosi. Osa on lentänyt muitapäitä lämmittämään- näin pakkasilla kaikki kelpaa.

Tiivistettä kaulaan

2009-10-25T18:26:00.008+02:00

Olen ripustellut jouluvaloja - niitä löytyy nyt kasvihuoneesta, olohuoneesta, työhuoneesta ja vessasta. On niin pimeää että sielu ja silmä kaipaa tuiketta. Olen myös neulonut ja tehnyt taas pitkästä aikaa koruja. Tuohon kuvassa olevaan käytin fuksianvärisen varastoni ja hanantiivisteeni. Tiivisteet ovat ihan kelpoja kaulakoruihin - vai mitä? Mieheni sanoi, että mitä ne ihmisetkin nyt ajattelee, kun hänen vaimollaan ei oo rahaa parempiin koruihin. Minusta ne ovat rohkeat ja hauskat - ajatelkoot muut mitä lystää.

Uuden alku

2009-09-06T08:15:00.005+03:00

Syksy on mielestäni uuden alku. Koulu alkaa, ja sen myötä niin moni asia taas alusta. Olen oppinut nauttimaan näistä syksyistä - itse asiassa jokaisessa vuodenajassa on jotain josta pidän. Syksyllä nautin metsästä ja sen antimista, uusista koulukirjoista ja siitä tohinasta mikä syntyy kun ihmiset kesäloman jälkeen jaksavat taas hetken paremmin. Käsitöissä lanka vaihtuu villaiseen ja värit tummuvat. Uudet ideat putkahtavat päähän - messut tulevat taas ajankohtaisiksi. Jätin tänä viikonloppuna kylläkin Wanhan Sataman väliin. Jotenkin en jaksanut lähteä sinne tungokseen, vaan valitsin mieluummin yhden naisen messut Petikon Eurokankaassa. Toin sieltä kotiin 15 metriä erilaisia kankaita, joten kyllä tässä taas tekemistä piisaa. Suomiverkkareita luvassa....

Olen kutonut uusista langoista miehelleni mustikan sinisestä Temposta paidan Novitan syysnumeron ohjeella. Ihan hyvä - joskin en ymmärrä miksi teen aina niin suuren kaula-aukon, vaikka ohjetta luenkin. no, miehelle se kuulemma kelpaa, näkyy paidankaulus paremmin. Ihana...

Teen myös itselleni Suuren käsityölehden numerosta sitä raidallista Puro- ponchoa. Se tulee olemaan pettymys. Eivät raidat minun ponchossani ole niin voimakkaan väriset kuin kuvassa. Hyi teitä siellä toimituksessa kun käsittelette kuvia!!! Teen sen kuitenkin valmiiksi, mutta en saa siitä sellaista jolla sädehtisin pitkin kylää. Saan siitä sellaisen jonka kanssa haravoin pihaa. Onhan sekin jotain. Mutta tämä kokemus vahvisti vain sen, että liukuvärjätyt langat eivät ole mun juttuni. Niistä kun ei koskaan tiedä minkälainen lopputuloksesta tulee. Pysyn siis kirkkaissa yksivärisissä.

Kaivoin Berliinin MM-kisojen aikaan lankavarastojani ja tein jostakin vanhasta Novita-lehdestä löytämäni mallin mukaan porkkanoita. Ei tullut omaa satoa, ja nämä huovutetetut porkkanat käy ihan hyvin koristeeksi - kestävätkin paremmin. Aika isoja ovat -huovutuksen jälkeenkin yli 30 cm - joten ihan pieneen vatiin ne ei mahdukaan.

Tänään teen hernekeittoa vihreät verkkarit päällä - virittäydyin tunnelmaan siis perinpohjin. Enpä ole ennen hernesoppaa itse keittänytään alusta asti. Kunhan se on tuossa porissut pari tuntia , suuntaamme metsään tarkistamaan sienitilanteen. Täällä ei pitäis tänään kovin paljon sataakaan- työkaveri oli jo löytänyt suppilovahveroita. Jospa mekin saataisiin.

Raikasta syksyä teille vaan!

Betonihommia

2009-08-06T16:08:00.007+03:00

Kesän aikana olen saanut ensikosketuksen näihin betonihommiin. Ihastuin oitis materiaaliin, ja olenkin kokeillut jos jonkinlaista muottia. Massa on nopea tehdä, ja valaminen on helppoa - yllättävän hyvin pysyy kaarevan muotin päällä. En ole lainkaan tehnyt perinteisellä tavalla - siis että laitetaan pienempi astia isomman sisään ja välitila täytetään betonilla. Ei tunnu mun jutulta - muottien irrottaminen on kuitenkin aika vaikeaa....

Sydämiä ja kulhoja on tullut, ja kokeilin myös pallon tekemistä. Ajattelin,että jos talvella päällystäisi tuon pallon mosaiikilla, kun se kuitenkin pitää siirtää sisätiloihin pakkasesta.

Kokeilin jumppapallon päälle tehdä suurta kulhoa, ja onnistuihan se. Nyt olen istuttanut siihen mehitähtiä ja näitä nyt on sitten vähän joka puolella pihaa. Samoin sydämiä alkaa olla siihen malliin,että mieheltäni tulikin jo pieni vihjaileva kommentti niiden riittävyydestä. Olen jakanut osan poiskin kesätuliaisena, mutta ylituotantoa tuppaa silti tulemaan.

Tässä kuvakokelmaa kesän tekeleistäni.

Tiuhti ja Viuhti

2009-07-25T10:00:00.005+03:00

Täällä on ollut kovin touhukasta koko kesä. Käsitöitä ja taas käsitöitä, kuten viimeksi uhkailinkin.... ja olen nauttinut joka hetkestä. Alkukesä meni huovutuspuuhissa. Käytin koko villavarastoni kaikenlaiseen kokeiluun, osasta tuli susia (siis siinä perinteisessä merkityksessä) osasta taas kettuja. Tein näitä mm. kasvihuonettani vahtimaan. Hyvin ovat hommansa hoitaneetkin ,koska kasvit ovat saaneet kasvaa ihan rauhassa mammuttimaisiksi.

Kokoa noilla veijareilla on about 50 cm, joten aika isoja kettuja ovat. Sisältä ovat onttoja, suunnittelin niitä pullopiiloiksi, mutta en taida tuoda niitä siihen käytöön - a) meillä on aika vähän pulloja piilotettavaksi;) ja b) ne näyttävät paremmilta tuolla kasvihuoneessa kuin meidän olohuoneessa.

En osaa tehdä kahta samanlaista kettua, se tuli jo selväksi tämän kesän kokeilujen aikana. Täältä pukkaa vain uniiikkeja !...;)

Olen sittemmin siirtynyt betonihommiin, jotka eräällä tavalla ovat vielä kesken. Postailen sitten tuonnempana niistä. Olen myös tehnyt sukkia, ja melkein villapaidan valmiiksi miehelleni. Vielä pitäisi ennen töiden alkua päästä kokemaan saippuanteon ihanuus, tai sitten sen toinen puoli - saa nähdä miten käy.

Ihana Fiskars

2009-06-04T18:55:00.000+03:00

Perheemme vakiopaikkoja on Pohjan kunnassa sijaitseva Fiskarin taiteilijakylä.
Käymme siellä usein muuten vain ajelemassa Lohjanjärven ympärikierroksillamme,
kahvittelemassa ja katselemassa puoteja.
Tunnelma on aina jotenkin tarttuva ja inspiroiva. Lähes joka kerta pois lähtiessä on sellainen into päällä
että pitäis päästä tekemään käsillään jotakin.
Olemme Vappuja viettäneet Fiskarissa jo 8. Syömme Kuparipannussa, joka on mielestäni läntisen Uudenmaan paras ravintola.
Muutoinkin käymme siellä syömässä aina kun haluamme jotain hyvää ja varman päälle. Toki olemme kokeilleet muitakin ravintoloita, esim. Helsingissä, mutta taso usein on suuri pettymys. Joko annos on mielikuvitukseton tai ylihintainen, kuten viime viikolla Kappelissa. Harmittaa, että pitää maksaa 55 e sellaisesta annoksesta, josta hyvää oli oikeastaan vain alkuruoka, katkarapuskanssen, ja pihvi sitten taas euron kokoinen minipikkarainen. Riistoa sanon minä. Noilla Kappelin pitäjilla olisi paljon oppimista Fiskarin Kuparipannun omistajilta.

Tosin, Kappelin kaltaiset paikat vetävät joka tapauksessa ihmisiä puoleensa ihan sijaintinsa takia. Niin se veti meitäkin. Luultavasti taas kolmessa vuodessa tämäkin kokemus on unohtunut ja tuntuu siltä että taas pitää vähän vaihteeksi käväistä Helsingin ytimessä nautiskelemassa.

Se on muuten loma nyt täälläpäin. Pientä säätöä vielä jäi koulutöistä, mutta muutoin se on nyt sitä itteään.
Käväisin tällä viikolla Viron Tarttossa. Sitä kehuttiin minulle kovasti, mutta kyllä se pieni pettymys oli. Ei siis mikään Pariisi. Monikerroksinen ja liikaa neukkujen jälkiä vielä. Tosin kova puhti tuntuu olevan uudisrakentamisen suhteen. Mutta surullista oli nähdä se kuinka kauniit rakennukset rappeutuvat korjausrahan puutteessa. Aika nopeasti teki mieli päästä kotiin. Suomessa on sentään asiat hyvin. Matka oli kyllä seuran ja ohjelman puolesta ihan kiva. Ja hotelli Dorpat aivan erinomainen palvelun ja tason suhteen. Siis jos oot menossa sinnepäin, niin suosittelen.
Lomasuunnitelmia minulla on sen verran, että teen käsitöitä ja sitten teen käsitöitä. Kaksi kuukautta. Repikää siitä. Se on kuulkaa ammatinvalintakysymys tämä loman pituus :-)

Kevään heijastuksia

2009-04-26T08:53:00.007+03:00

Puuhakas viikonloppu, on tullut vedeltyä painepesurilla sinne sun tänne- enää ikkunat odottavat harmaina käsittelyään.

Kasvihuoneeni - aarteeni- antaa lupauksen tulevasta kaudesta puhtaana ja lähes tyhjillään. Tänä kesänä luen siellä aamulehdet ja katselen kun pelargoniani (jotka on vielä tilaamatta) kasvavat. Ei mitään tuotantotavoitteita, tai no, sellainen että sen pitää tuottaa hyvää mieltä.

Sunnittelen myös ulkohuovutuspaikkaa tuon kasvihuoneen läheisyyteen. Kävin jo katsomassa miten huovutusketjun alkutuotannossa pärjäillään...kovin oli leppoisa tunnelma heillä. Haisivat pahalle (tai niiden ruoka haisi , samalle haisee meidän roskiksissa joskus).

Täällä Lohjan seudulla on vasta sinivuokot esittäytyneet - valkovuokkoja en ole vielä nähnyt. Yleensä ne onkin siinä äitienpäiväntienoilla. Tosin näin jossakin blogissa jonkun keränneen jo niitäkin tälle keväälle.

Koska vain krookukset ovat toistaiseksi kukassa pihallamme, hankin näitä kivikkokasveja vähän väriä tuoaan. Heitän ne sitten kiviaitaan kasvamaan seuraavaksi kesäksi kun ovat kukkansa tältä keväältä kukkineet. Suosittelen muuten kaikille näitä, jotka vaan tykkää näistä violeteista kukista - ovat tosi kestäviä....ja niitähän saa nyt Multasormesta, a' 1,70.

Wappuviikko alkaa - lähdemme perinteiselle Wappulounaalle Fiskariin. Sitä ennen on kovasti kiireitä töissä, joten postaukset jää nyt viikoksi tähän.

Hyvää Wappua kaikille jotka jaksoitte lukea tähän asti!

Väriterapiaa ja kepeitä kelejä

2009-04-23T12:01:00.004+03:00

Odotan innolla lämpimiä kelejä ja sitä kun saan huiskia menemään puutarhassa. Ostin painepesurin ja aioin pestä sillä ihan kaiken mitä eteen tulee. Ikkunat heti sen jälkeen. Tämä on normaalia jokavuotista kevätvimmaa - luulen että monilla lähtee samalla tavalla mopo tallista kun aurinko alkaa paistaa.

Olen jo hyvän aikaa nauttinut ihanista kesälangoista, ja kaivoin varastostani esille kaiken sen mitä olen pyöritellyt ja miettinyt että mitähän tästä tekisi. Yleensä kutakin lankaa on liian vähän johonkin suurempaan , mutta nyt päätin yhdistää tämän värienergian. Teen tuosta kokoelmasta pystyraitatunikaa- siten että neulon ensin helman , osin lyhennetyillä kierroksilla ja sitten teen jonkinlaisen keveän yläosan. Ja jos siitä tulee hyvä en riisu sitä pois koko kesänä. Tuota tehdessäni olen jo niin fiiliksissä värien suhteen,että mitenköhön se minua mahtaakaan inspiroida kun se on valmis. Toivo on korkealla lopputuloksen suhteen.

Aukusti

2009-04-18T08:54:00.005+03:00

Pääsiäisreissu Pohjanmaalle oli oikein onnistunut. Säät suosivat ja nautimme koko suku yhdessäolosta ja kevättöistä. Maalla on se hyvä puoli näin askartelijan näkökulmastakin että materiaalia on omasta takaa vaikka kuinka paljon. Tein äidilleni ja kälylleni risulinnun, jonka ristimme Aukustiksi. Aukusti on rajavartijana talojen välissä ja on saanut nimensä isoäitini isän mukaan. Muistelimme vanhoja aikoja ja edesmenneitä ihmisiä ja kuuntelimme nauhoja sekä katselimme valokuvia. Jopa vanhoja kirjeitä tutkimme 1900-luvun alusta. Se oli tutkimusmatka joka ainakin minua kiinnosti kovasti. Olet ehkä törmännyt samaan tunteeseen - näin nelikymmpisenä sitä kummasti alkaa kiinnostaa omat sukujuuret j-esiäidit ja esi-isät. Ei se aikaisemmin ole ollut tarpeeksi kiinnostavaa. Harmi vaan, että moni niistä ihmisistä joilta nyt olisi kiva kysyä vanhoista ajoista on jo kuolleet. Toisaalta sitä ei nyt enää etsikään taustoistaan mitään sen kummempaa extremejä jota ehkä nuorempana olisi etsinyt. Nyt jo sekin että iso-pappamme oli kartanossa miespalvelijana ennen kuin mummoni syntyi, antaa ihan toisenlaisen perspektiivin hänen persoonaansa. Sopii siis tuokin yksityiskohta ihan hyvin kuvaan. Tai että toiselta puolelta sukua löytyy kirkonrakentajia..sekin näkyy vielä nykypäivänä suvussamme. Itseäänkin ymmärtää paremmin, omaa ulkonäköänsä katselee peilistä ihan toisin silmin kuin ennen. Nyt ymmärrän mistä olen saanut silmäni, tummat hiukseni ja monta muuta juttua. Ne tulevatkin paljon kauempaa kuin aikaisemmin luulin. Päätin tuon reissun jälkeen että alankin selvittää sukujuuriani niin pitkälle kuin vain pääsen. Ja dokumentoin sen kaiken tyttärelleni. Jonkunhan sekin on tehtävä.

Kevät Pohjanmaalla

2009-04-18T08:54:00.000+03:00

Hyvää Pääsiäistä!

2009-04-04T08:37:00.000+03:00

Tänä viikonloppuna tulee meille kevät kotiin. Talvivaatteet lähtee ullakolle ja kesäisemmät tulee tilalle. Sukset ja pulkat kannetaan autotalliin ja ulkorappu saa kevätasun. Yritänpä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle pestä autonikin ulkosalla -se on mielipuuhaani muutenkin. Pääsiäistä vietämme Pohjanmaalla, joten toivottelen teille jo etukäteen Hyvää Pääsisäistä!

Haastetyöni

2009-04-03T18:17:00.006+03:00

Osallistuin Kevään Huovutushaasteeseen ja tässäpä pähkäilyni tulos. Huovutustöistä jää aina pieniä nöttösiä joista ei aina tiedä mitä tekisi. Siinä ne pyörivät vuodesta toiseen korissa, mutta nyt ovat saaneet uuden elämän. Työni ei kyllä suurempia taitoja vaadi, sen voi tehdä vaikka lapsen kanssa, mutta lopputulos oli ainakin minulle mieluinen. Olen tähän lenkkiin saanut yhdistettyä myös laatikkoni pohjalla lojuneita rintaneuloja. Niitä on kertynyt aika paljonkin, mutta käyttö jää usein liian vähäiseksi koska en pidä siitä että neuloista tulee paitoihin reikiä. no nyt ei tule. Jotta tällaista tällä kertaa.

Turkoosia sen olla pitää

2009-03-28T16:51:00.001+02:00

Huomasin että turkoosi on nyt jotenkin pop täällä blogistaniassa. Vaikka en osallistukaan mihinkään kollaasihaasteisiin näppäilin muutaman kuvan kotoani, koska tuota turkoosia sattuu meillä olemaan. Löytyisi turkoosi sohvakin, mutta juuri kuvanottohetkellä se oli täytetty miehelläni joten se jäi nyt kuvaamatta. Mutta voitte sen varmaan kuvitella - luulenpa että on tuttu näky monella ... sohvalla.
Mutama huovutusidea kevään huovutushaasteeseeen on muhinut ja yksi jo valmistunutkin , mutta kuvailen niitä tuonnempana.
Mukavaa lumista viikonloppua teille - toivottavasti ensi viikolla tuo lumi alkaa jo lähteä. Harava on niin yksinäisen näköinen tuossa seinää vasten....

Kevään huovutushaaste

2009-03-13T13:12:00.004+02:00

Nappasin haasteen vastaan ja osallistun SariHannelen järjestämään Kevään Huovutushaasteeseen .

Täytyykin ryhtyä suunnittelemaan - kierrätysosuus on mukava lisä tässä haasteessa!

Eipä saisi nuolaista ennenkuin tipahtaa

2009-03-12T17:21:00.006+02:00

Täällä ollaan oltu sairaina- ensin tytär ja parin päivän päästä minä ja tänään mies aloitti. Hirveä virus kuume, ja paha yskä. Minäkin vahva diesel-kone jouduin taipumaan ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen kuumeen alle. Olinkin kuin tapettu mato tuossa sohvalla kaksi päivää. Ei kyennyt muuta kuin peruutella töitään. Siinä oli urakkaa ihan tarpeeksi. Toisaalta konkretisoitui taas hyvin se, ettei mikään juurikaan ole yhdestä ihmisestä kiinni. Kokoukset pidetään - joku muu vaan johtaa niitä, oppitunnitkin pitää joku muu, eikä aina tarvi niitäkään suunnitella viimeiseen minuuttiin asti valmiiksi sijaiselle.

Sitten on tietenkin se ilmiö, että vaikka sähköpostissani on poissa-avustaja päällä , niin eräät eivät "näe" sitä tekstiä siinä sairaslomastani vaan jankkaavat että milloin ja milloin se ja ohjelmarunko, esityslista tms. tulee. Voi apua näitä ihmisiä! Ärsyttää tuollainen omahyväisyys -varsinkin kuin ei ole kuitenkaan kyse maailman kiireellisimmästä asiasta. Joten summa summarum -olemme ihmisiä ja vain ihmisiä kaikki. Kukaan ei ole korvaamaton, ja niitä joita haluaisit korvata jollain toisenlaisella ihmisellä sinun on vain siedettävä - ilmeisesti siksi ,että oppisit ihmisyydestä jotain. Kukaan ei pysty kaikkeen eikä kaikkia miellyttämään.

niinpä..ja minä kun jo ennätin juhlistaa ja ylistää tätä maaliskuuta. Tää jää kyllä näillä näkymin muistoihin sen takia, kun koko perhe oli sairaana, ensimmäistä kertaa- ja toivottavasti ei toistu heti.

Nyt kun kunto alkaa palautua vähän, haaveilen kevätkukista ja katselen vanhoja valokuvia viime keväältä. Mukavia hetkiä sinulle!

Priimaa pukkaa

2009-03-06T18:49:00.004+02:00

no jos tämä viikko ei ollut kiireinen niin ei sitten mikään. Tuskin on pylly penkkiin iltaisin istunut kun tässä on asioita hoideltu. Onneksi on viikonloppu ja saa hengähtää. Viikon kohohetki oli se, kun pääsin illalla hiihtelemään valaistulla ladulla. Siis en ole a) hiihdellyt viime vuosina b) hiihdellyt viime vuosikymmeninä pimeässä maisemassa vain lamppujen valaistessa metsää. Kokemus oli ihana. Koukuttava. Sinne on päästävä uudestaan. Ja oli sopivasti muitakin samaan hommaan selkeästi ihastuneita, jottei tarvinnut pelätä metsässä. Tein sen toisenkin kerran, tyttären kans, mutta silloin vähän tuo murrosikä pyrki esiin, ja vialliset sukset, ja kuuma takki, ja jano ja väsy ja hikiset hiukset jotenkin tuota...esti saman nirvanan tulemista. Mutta viikonloppuna, silloin teen sen taas yksin. Tai ainakin 100 metrin etäisyydellä muista mukaanlähtijöistä.

Mulla on sattunut hyvä tuuri noiden uusien suksien kanssa - kyllä kannatti ostaa pitopohjasukset- sellaiset neverskiit, ei tartte tehdä mitään muuta kuin hypätä monoihin ja sukset toimii aina. Muutenkin tykkään kun kaikki lähteminen on helppoa, sukset on valmiina autossa ja latu 5 min ajomatkan päässä. Tää toimii.

PS. Ja jos on mulla priimat sukset, niin on myös priimat hiihtosukat.

Maalina maaliskuu

2009-03-02T07:09:00.000+02:00

Nyt se on virallista, kevät alkoi eilen. Kylläpä taas kannatti odottaa, sen verran paremmat kelit oli jo heti kevään ensimmäisenä päivänä. Kevät tarkoittaa minulle kaikkea ihanaa - pääsiäistä, pihatöitä, verhojen vaihtelua, kevätsiivousta. Se on minulle uudistumisen aikaa, uuden odotusta ja valohoitoa. Kevät luiskahtaa yleensä nopeasti kaikenlaisen työn touhussa. Tulee oltua ulkonakin enemmän kuin talvella.

Ihana maaliskuu!

Sen verran niistä Wanhan Sataman Kädentaitomessuista, että kyllähän sieltä taas tarttui mukaan kaikenlaista. Eniten sain ideoita, mutta en voinut vastustaa koolausvärejä, Titityyn puunappeja, skräppäyspapereita, sekä Anu Pylsyn ihanaa silakanruoto pipoa. Tykkäsin myös kovasti Suuren Käsityölehden ständistä - mukavaa, että joku keksii jotain uutta tähän messumaailmaan. Lehden kauppaaminen messuilla ei ole sieltä helpoimmasta päästä, luulisin.

Ainoa huono puoli messuilla oli mielestäni liian suolainen narikkamaksu. 2e takin säilyttämisestä on liikaa, eikö teidänkin mielestä? Vaikkakin kuulemma ne rahat menivät jonkin salibandyliigan johonkin matkaan tms. Mutta yleensä ottaen olen sitä mieltä että hyväntekeväisyysasiat pitäis olla vapaaehtoisia tai ainakin niissä pitäisi pysyä kohtuudessa. Tuolla ei nyt tällä kertaa ollut muita narikka -vaihtoehtojakaan, joten pakkohan se oli takki narikkaan laittaa. Helsingissä on tietysti totuttu kaikenlaiseen, ja tämäkin meni varmaan enimmäkseen ihmisiltä olankohautukselta, mutta hei...maksaisitko 12 mk takin säilytyksestä kenellekään? Tytöt narikassa oli kyllä ystävällisiä, mutta sekään ei riittänyt välttymään näiltä ajatuksilta. Järjestäjille terveisiä siis (jos eksytte googlen kautta tänne) että pientä harkintaa jatkossa, kiitos.

Komia on aina komia

2009-03-01T13:28:00.000+02:00

Taas on liian pitkä aika siitä kun viimeksi pääsi käymään Pohjanmaalla. Ikävä on, ja ikävissäni listailin näitä pohjalais sanontoja joita muistin:

Hyvää yritetähän mutta primaa pakkaa tulemahan!

Mikä ristus ny o, ku ei aharista

Komiaa tuloo oltua kun tietää mist on kotoosin

Siunaa ittes, pohojalaanen tuloo

Kyllä kissi kynnet löytää, kun sen puuhun pitää

Meillä rikkahat on tullehet useesti paremmin toimehen

Naapuri naapurin asumaan opettaa

Kun usko loppuu, niin konstit alkaa

Ei piä ostaa sitä mitä tarvihtee, mutta sitä mitä iliman ei tuu toimehen

Sitä tuppaa olohon erustava, vaikkei niin yritäkkää

Niin kauan se on halpaa, kun rahalla selviää

....tiiäksää näitä lisää?

Ensimmäiset

2009-02-28T08:13:00.000+02:00

Noro sock yarn, col. 182, n. 100g

ohje: oma , perussukkahan se

Pitihän sitä minunkin kokeilla, kun niin joka puolelta kehutaan tätä noroa. Tikrun innoittamana päätin ostaan sukkalangat, mutta en ihan samasta väristä. Erikoinen kokemus tämä noro oli. Langan energia, se miten se kiertyy itsensä kanssa kierteelle ja sen jotenkin maanläheinen rakenne oli kyllä jotain mitä ei ihan heti muista kokeneensa. Tein myös ensimmäistä kertaa sukat kärjestä neuloen, ULLAn ohjeiden mukaan. Hyvä ohje teki minusta heti fanin. Tästä lähtien meidän perheen sukat neulotaan kärjestä...siksi että siten niistä tulee paremmin istuvat ja langan riittoisuuden hahmottamien on helpompaa...tai ainakin purettavaa on vähemmän jos lanka loppuukin kesken. Kiitos siis Ullalle ja Tikrulle - tämä oli varsin hyvä oppitunti.

Kohta pakkaan itseni bussiin ja huristan Kädentaito Messuille Wanhaan Satamaan.

Hyvää viikonloppua!

Kuuletko kevään?

2009-02-25T07:33:00.000+02:00

Tintit ovat joka aamu laulaneet viimeaikoina kun aamulla lähdetään töihin.

Kevään voi ajoittain jo haistaa hiihtoretkillä.

Saa tulla....täällä jo kaivetaan kasvihuonetta lumen seasta.

Sytyttääkö?

2009-02-19T16:53:00.000+02:00

Kiiltävä versio sytykeruusuista nro1.

Kun pakkaset hellittää

2009-02-18T07:51:00.000+02:00

Pian on aika purkaa tämä talvi-asetelma kasvihuoneesta ja laittaa jotain keväistä tilalle. Suunnitelmissa on munia, pupuja ja vihreää...mutta lopulta se mitä kaapista löytyy ja mikä on päivän inspiraatiotaso määrää kuitenkin lopputuloksen. Ehkä jotain pajujuttuja myös tulee mukaan - kuhan ensi käyn opissa

Olen pikkutöinä tuunaillut vähän tildaa - lähinnä pupulle uudet vaatteet langanlopuista. Pupuja on vielä jäljellä, mutta onneksi on aikaa kesään. Ihastuin Marimekon Kissanminttu-kankaaseen ja ostin siitä verhotarpeisiin pätkän - monta väriä oli tarjolla , mutta päädyin tähän vaaleansiniseen. Tästä syntyi ajatus pupun mekkoon. Jotta näissä merkeissä.....minkä hiihtämiseltä ennättää ;-) .... tässä hiihtolomaa vietellään.

Napeilla pelaamista

2009-02-17T11:36:00.001+02:00

Todella rentouttavaa puuhaa kaivatessa eräs parhaimmista mitä tiedän , noin käsityörintamalla, on korujen valmistus. Haudoin pitkään näitä sinänsä yksinkertaisia nappikoruja, kunnes eräänä iltana tein tunnissa ensimmäisen... ja seuraavana iltana toisen. Äidiltä perimäni kahdeksankymmentäluvun Malli-Marin napit saivat itse asiassa ensimmäisen elämäntehtävän näissä. Siihen saakka - siis lähes 25 vuotta - ne ovat lojuneet nappilaatikon pohjalla. Olen pohjimmiltani koruihminen - mitään kultakoruja en kanna ikään , mutta näitä sympaattisia itsetehtyjä koruja olen kyllä viime vuosina tykännyt pitää. Eivät paina paljon, ovat halvat valmistaa ja parhainta on kait se tunne kun saa laatikonpohjalta jotain näennäisen tarpeetonta yhtä-äkkiä muutettua tuiki tarpeelliseksi. Näistä tulee lisäksi tyttömäinen olo, joka ei ole lainkaan pahitteeksi sekään. Mikään bisneslook-mainen koru tämä ei ole, joten sellaisia haluavat varmaan näitä kammoavat, mutta kyllä ne näin opettajan elämään sopivat oikein hyvin.

Mikä on hiihtäjän hiihdellessä...

2009-02-16T17:08:00.000+02:00

Mä tein sen! Sain monen vuoden jahkailun jälkeen ostettua itselleni sukset. Se ei ollut niin traumaattista kuin etukäteen luulin. Olin jostain saanut käsityksen että myyjälle pitää ilmoittaa kuinka paljon painaa...ja sekos jos joku traumatisoi loppuelämäkseen kenet tahansa. Mutta ei- ei se mennytkään niin. Vähän piti leikkiä balettitanssijaa, käsi tangolla ja varpailleen suksien päällä ja siinä kaikki. Myyjä kysyi, kuinka paljon hiihdän -sanoin, etten koskaan. Haluan sellaiset sukset jotka hiihtää mun puolesta....myyjäparka...mutta hyvät sukset sieltä tuli, ei ihan perämoottorimallia, mutta kuitenkin.

Käytiin jo perheen kanssa hiihtelemässä "löysät pois", vaikka kyllä täytyy tunnustaa, että ei se nyt niin helppoa ollut kuin mitä tv:tä katsellessa luulisi. Odotin koko ajan sitä hetkeä tulevaksi, kun sukset lähtee kiitämään ja maisemat vilisee- tiedättehän kuten se on noilla tv-tähdilläkin. Mutta ainakaan ekakerralla ei maisemat juurikaan vilisseet - punakkaa köpöttelyä se hiihtäminen muistutti. Voi hyvänen aika tätä keski-ikää.! Tämäkin illuusio sitten särkyi. Minä en enää ollutkaan se kovakuntoinen mimmi, joka päästeli metsässä latuja pitkin ja jätti muut taakseen. Minä olin se äiti, jota lapsikin sääli ja odotteli. 5 km tuli hiihdettyä, ja nyt joka paikkaa särkee. Jos tällaisesta selviää hiihtokipinän sammumatta niin se on jo saavutus se. Onneksi on lomaa vielä jäljellä jotta pääsee uudelleen kokemaan sen, sen ...hiihdon ihmeen. Sitä se varmaan on.

Käsityöt seisoo siellä sun täällä. Tuli stressi, kun kaikki on kesken, joka johtaa siihen että kaikki on vielä enemmän kesken. Lupasin loman alussa itselleni, että tämä loma ei ainakaan lisää keskeneräisten (käsi)töiden aiheuttamaa stressiä. Jätin väliin sen kankaanpainantakurssinkin, koska olin huonossa kunnossa ja koska en ollut saanut valmisteltua mitään painokelpoista. hm...onkohan tämäkään nyt niin painokelpoista nykymaailmassa, kun kaikessa pitää olla niin tehokas. Olkoon. Jos laiskottaa niin silloin pitää laiskotella. Eikö?

Odotellessa...

2009-02-08T07:34:00.000+02:00

Kovasti odotan jo kevään pihatöitä. On niin mukavaa kun pääsee rapsuttamaan pihaa ja laittamaan uusia kasveja alulle. Kasvihuoneeseen on jo suunnitteilla kaikenlaista... tosin vielä on kaikki lumen peitossa- lisää tulee parhaillaan ja menee kyllä vielä tovi ennenkuin nämä unelmat toteutuvat.

Puuhastelen kevätsäitä odotellessa verstaallani. Tämän viikonlopun aikana olen valmistellut jo pääsiäisvierailuja Pohjanmaalle. Sytykeruusuja, huovutettuja saippuoita ja kranssinalkuja. Verstaalla töitäni valvoi pupuperhe. Eihän siihen kauan mene kun nuokin jo pääsevät verstaan hämärästä sisälle vahtimaan kevään tuloa.

Ensi viikonloppuna onkin sitten kankaanpainantakurssi. Olen valmistautunut melkoisella metrimäärällä puuvilla- ja pellavakankaita, mutta kuvioideat on vähän vähissä. Numeroita ja pohjalaiskuviota olen miettinyt, mutta väriskaala on kuitenkin musta, turkoosi, ja hopea joilla painan joko valkoiselle, vaaleanpunaiselle tai turkoosille kankaalle. Ottaisin mielelläni vinkistä kiinni jos teillä olisi parempaa tietoa esim. blogeista joissa esitellään tätä kankaanpainanta-asiaa. Sitä olisi kyllä paljon apua.

Ensi viikonloppuna alkaa myös hiihtoloma, ja pitäis hankkia sukset. En ole hiihtänyt moneen vuoteen, mutta kummasti näin keski-ikäisenä alkaa lapsuuden hiihtotraumat unohtua ja mieli tekee aloittaa harrastus uudelleen. Jo ihan senkin takia kun ulkona tulee oltua liian vähän näin talvisaikaan. Täytynee ryhdistäytyä ja lähteä sinne suksikauppaan..pian se menee sekin loma jaaritellessa vain.

Ystävälle

2009-02-03T18:10:00.000+02:00

Pian on Ystävänpäivä.

Tein pienen kokeiluerän huovutettuja saippuoita ystävilleni. Tästä tuli niin hyvä kokemus että taidanpa tehdä niitä lisää.

Villa ja saippua ovat hyvä yhdistelmä - villa huopuu tosi nopeasti ja saippua on huovutettuna ihana käyttää. Samalla kun saippua puhdistaa, huopakerros saippuan päällä hieroo ja hellii ihoa niin että kädet ovat erittäin hyvässä käsittelyssä.

Ja mikä parasta - saippua on koko ajan freesin näköinen, ei lohkeile tai limaannu.

Mielestäni ihan hittituote!

Suunnitelmia

2009-02-02T18:01:00.000+02:00

Keväisin tulee herättyä tähän lisääntyvään valoon ja ihaniin kevätväreihin. Vaikkakin markettien lankahyllyt eivät vielä ole täydessä kevätkukoistuksessaan, on siellä silti joitain pilkahduksia siitä mitä tuleman pitää. Nyt on menossa mohairkuume. Novitalta ainakin on tulossa ihanat pinkit Rose-langat joita hamstrasin heti kun ne keksin. Suunnitelmissa on tehdä neliönmuotoisista paloista torkkupeite olkkariin yhdistelemällä sopivassa järjestyksessä eri pinkin sävyjä. Pinkki pyrkii muutenkin olohuoneeseen, tyynyjä ja ehkä paneeliverhokin kesäksi voisi olla ihanaa.

Edellinen innostukseni oli turkoosi. Siinä hurmassa tuli sohvakin verhoiltua turkoosilla, joka kieltämättä nyt hieman asettaa haasteita sen suhteen, miten saada esim. joulunpunainen ja muut sesongit sopimaan hyvin turkoosiin sohvaan. Mutta sopiihan se kun pannaan sopimaan.

En ole enää niin "rajoittunut" sen suhteen että kaikki pitäis olla sävy sävyyn -kontrasti oikeastaan piristää ja vapauttaakin.

Tytär saa pian päälleen turkoosin neuletakin , malli on uusimmasta MODAsta ja lanka ihanaa Titityyn silkbloomia. Ehkä saan mallin lahjottua tuossa viikon päästä kuviin mukaan.

Apua, ottakaa varas kiinni!

2009-01-31T09:46:00.000+02:00

Kranssikatastrofi!!!!!
Kranssini kauneus on enää muisto vain, sen kimppuun on todistettavasti iskenyt varas. Tosin varkaasta on vain silminnäkijähavaintoja, mutta hyviä sellaisia.
Varkaalla oli päällään tumma asu jossa keltaista. Katse oli pälyilevä ja liikkeet äkkinäiset. Todistettavasti myös varkaus suoritettiin useassa eri erässä. JA luultavimmin sitä seurasi joukko samaan jengiin kuuluvia tarkkailijoita, jotka hälyyttivät omistajan tullessa paikalle. Saalis haettiin tästä:

kaiken kuukuraksi paikkoja hajotettiin ja lopuksi vielä syötiin jääkaapista pahimpaan nälkään matkaevästä:

Toisaalta: voiko olla kauhean vihainen? Meillä on tintin kanssa sama maku värin suhteen. Ajatteles, jossakin on tintin pesä, jossa on fuksianpunaiset seinät.

Aarrelaatikon kätköistä

2009-01-26T20:34:00.000+02:00

Pari vuotta sitten taisi käsityömessuilla olla uutena juttuna nämä ilmapallon päälle tehdyt metallilankapallot. Ihastuin ideaan, ja teinkin niitä useita, osan lahjaksi ja muutaman itselleni. Ne ovat hakeneet jonkin aikaa paikkaa kodissamme, mutta nyt ne saavat välkehtiä olohuoneen ikkunalla.

Tekniikka on sinänsä helppo, mutta kyllä siinä taisi muutama ilmapallo puhjeta ennen aikojaan ennenkuin oppi varomaan teräviä kulmia. Näihin on erityisen hyvä pistää jemmaan purkkien pohjilla lojuvia sekahelmiä ja metallilanganpätkiä. Niitäkin kun on tullut keräiltyä. Tämä on sellaista hyvää "aarrelaatikon" järjestelypuuhaa. Sitä ainakin minun laatikkoni tarvitsi.

Kransseja roskista

2009-01-24T07:50:00.000+02:00

Kananmunakennoprojektini edistyy...olen saanut valmiiksi kaksi kranssia, ja vielä on materiaalia jäljellä, joten näissä merkeissä palaillaan varmaankin vielä kevään mittaan.

Sytykeruusuja varmaan pitäis vielä väsäillä varastoon. Kesällä ne ovat oiva tuliainen mökki-ihmisille ja kylläpä niitä itsellakin menee. Erityisen hyviä ne ovat myös pääsiäiskokon sytyttämiseen - tuli testattua viime keväänä. Märät puut antoivat pikkuhiljaa periksi, ja selvittiin ilman bensaa tai muuta sellaista kärytintä.

Ylimmäinen kranssi on tehty harmaista kananmunakoteloista - maalattu päälle valkoisella askartelumaalilla ja hopeakiillettä vielä ripaus sinne tänne.

Alimmainen kranssi on verstaan ulko-ovessa. Se on väsätty vaaleanpunaisista kennoista jotka on kastettu steariiniin. Paikalliset linnut olivat jo ensimmäisenä päivänä kovasti kiinnostuneita tuosta steariinista mikä on ruusuissa. Täytyy varmaan laittaa niille lisää ruokaa...

Mukavaa viikonloppua!

I did some decorations of egg boxes. I have saved empty boxes cause they are very usefull in this kind of rose-theme decorations.

Question: Do you want to read my postings in english also? Please leave a message if you do.

Valoa ikkunaan

2009-01-23T08:15:00.001+02:00

Tällä viikolla on ollut mahdollisuus työskennellä kotona. Opetustyössä on taukoa, ja voi keskittyä projektiluontoisiin paikasta riippumattomiin töihin, kuten verkko-opetuksen kehittämiseen. Rakastan näitä kotona vietettyjä työpäiviä. Mietin kyllä välillä, tuntuisiko ne niin mukavilta jos aina tekisi töitä kotona. Luulen että ei. Juuri tämä vaihtelu on se virkistävä juttu.

Verhojenompeluoperaatio tyrehtyi tällä kertaa aika nopeasti, kun kaappieni kätköistä löytyikin pari vuotta sitten ostamani 5 m:n pala valkoista organzaa. Kokeilin huvikseni miltä olohuone näyttää pelkässä harsoverhossa, ja peli oli sillä selvä. Nämä saavat olla nyt niin kauan kuin kevät alkaa kunnolla. Paistaapa se vähäinenkin valo kunnolla sitten sisään. Minulla on usein tämä verhojen vaihtovimma, oikeastaan silloin kokee helposti koko talo läpi saman muutoksen. Äkkiä alkoi vaan tuntua siltä joo nyt saa tämä jouluaihe lähteä. Huonekalut on vielä toistaiseksi pysyneet paikoillaan.

Kivalta tuntuu myös välillä piipahtaa ulkona - lunta on tullut mukavasti ja aamu alkoi tänään lumitöillä. Ylellistä, sanoisin, täällä etelässä kun tätä herkkua ei saa nauttia kovin monta kertaa vuodessa.
Huomenna on sukujuhlat, ja päädyin pitkän harkinnan jälkeen sittenkin mariskooliin tuliaisena. Hätäriltä tuntuu, tulisko teiltä jotain parempaa ehdotusta? Juhlat ei oo kenenkään merkkipäivät, vaan Happy to see - juhlat.

Jäädytyskokeiluja

2009-01-20T14:14:00.001+02:00

Vihdoinkin ne jäätyivät. Tämä kukkasysteemi on ulkooven vieressä tuolilla ja täytyy toivoa että pakkaset jatkuu, koska on niin kiva katella sitä kun tulee kotiin.

Tein myös IKEAn roskikseen jäädytyskokeilun -sellaiseen isoon peltiämpäriin jossa korkeutta on noin 45 cm, ja aika hyvin onnistuikin, vähän lohkes takaa pala, mutta ensimmäisellä kerralla kolmisen viikkoa sitten kun oli ihan kunnon pakkaset siitä tuli täydellinen.Olen kehittänyt sellaisen muotinpoistotekniikan ,että keitän vedenkeittimellä täyden satsin vettä, ja vien sen ulos kun on muotin poistoaika. Sitten vain loruuttelen vettä astian päälle, höyryä, höyryä ja rätinää ja klonks se on irti. Menee siis kaikkinensa muutama sekunti. Helppoa kuin mikä. Tosin jää saa olla aika paksu - heppoiset systeemit ei kestä tätä käsittelyä. hyvää tässä on se,ettei näitä muotteja tarvi siirrellä sisään ja ulos - pääsee helpommalla siis.

Kevät tuli verstaalle

2009-01-19T14:47:00.000+02:00

On terapeuttista välillä puhdistaa pöytä ja tehdä tilaa uusille ajatuksille. Verstaani näyttää eilisen uurastuksen jälkeen tältä - kevätaskartelut here I come!

Innostuin ompelemaan uuden essun tuolle pitkälle pöydälle -vanhat verhot saivat uuden elämän. Lisäksi pussuukkaa mitä erikoisempaan säilytystarpeeseen. Onkin hyvä välillä tyhjentää sitä kangasvarastoakin. Monet ovat vuosikausia odottaneet uusiokäyttöä, kun on niin vaikea luopua mistään. Tuokin työpöydän essun alaosa sai viimeisen uhkauksen jo viime kesänä -että jos ei vuoden sisään ala löytyä mitään käyttöä niin UFFille menee. Mutta ...hulluapa olisi ollut hätiköidä - näin se vain järjestyi senkin elämä.

Täällä verstaalla aloitan jo tällä viikolla suuren kananmunakennoprojektini - minulla olikin hirveät määrät kananmunakennoja - uups, kukahan niitä on hamstrannut. ..Lähes koko pöydän alapuolinen osa (piilossa siis) on niitä odottelemassa parempaa loppusjoitusta.

Otan sivistyneesti ja viatonta teeskennellen kennon kerrallaan, ja aloitan vaikkapa kranssista. Olis sukujuhlat tulossa viikonloppuna. Vai kehtaako viedä tuliaisiksi jätteistä kasatun kranssin? Täytyy vielä miettiä, miltä se näyttää niiden rokokootuolien kanssa..

Sydämellistä sunnuntaipäivää

2009-01-18T12:18:00.000+02:00

..se on valmis! Helmikuu saa tulla - täällä on helmivirkkaukset jo odottamassa.

Sunnuntai jatkuukin sitten autotallin verstasta siivotessa. Aamulla sain tehtyä vähän ompeluksia ja verstaani autotallissa saa tänään uuden kuosin. Olen vähitellen siis toipumassa autottomuuden tuomasta lamaannuksesta. Tässähän on se hyvä puoli että täytyy olla kotona, ja se taas helposti johtaa siivoiluun....

Pakkasta saisi tulla enemmän, jäätyisi nuo systeemit joita eilen virittelin. Kuvia tulossa ensi viikolla - luulisin. Jos Pekka Pouta sallii...

Ihmettelyä

2009-01-17T19:20:00.000+02:00

Vähän samanlaisin ihmetyksen tuntein katselen ympärilleni tapahtumarikkaan viikon jälkeen kuin tämä Kaneli-Kettu tässä. Mitähän sitä kaikesta ajattelis?

Toivottavasti ensi viikolla on rauhallisempaa -töissä ja kotona.

Olipas se päivä!

2009-01-15T11:29:00.000+02:00

Miten voi olla, että kun on jo etukäteen tiedossa, että päivässä on vaikka kuinka monta h-hetkeä ja asiaa jotka pitää ennättää hoitaa, niin silloin tulee vielä siihen päälle sattuma joka muuttaakin kaiken. Elämä vähän koetteli eilen. Oli tämä tyttären 10-vuotispäivä, ja tietysti olin jättänyt valmistelut iltapäivään ja laskenut että kaiken ennättää kyllä. Töissäkin oli paljon ekstraa koska oli tulossa oppilaitoksen avoimet ovet ja siihen liittyen on aina hirveesti lisähommaa , kunnes ne sitten pyörähtävät käyntiin. No, olin laskenut että jos aamulla menen kahdeksaan töihin ja tulen puoleltapäivin kotiin valmistelemaan synttäreitä niin kyllä se siitä.

Kunnes sattui se ylimääräinen juttu. Töihin mennessä auto syttyi tuleen! Vain vähän käytetty relluni rupesi käryttämään ja minä ihan paniikissa. Onneksi ei lieskoja näkynyt, mutta savua kyllä- apuakin sain ei siinä mitään. Mutta, kun tähän liittyvä hinausauto/vakuutusyhtiö byrokratia ei olekaan ihan yhdellä puhelinsoitolla selvä niin minullahan meni tästä minuuttiaikataulutetusta päivästä heti kärkeen kaksi tuntia pelkkiin puhelinsoittoihin ja autoasioihin. Paniikki...

Mutta, kyllä se kello kuitenkin tuli kahdeksan illalla ja saatoin istua ja miettiä että mitä tänään oikein tapahtui. Ihan liikaa - oli ensiarvio. Ja kalliiksi tulee tuo auton korjaaminen. Ilman ei pärjää oikein millään ja sitten tulee tällaista -ei tunnu ihan reilulta.

Kakkukin tuli paistettua siinä hätkässä jossain välissä, vaikka sitä kyllä ulkoilutettiin että ennättäisi jäähtyä tarpeeksi kuorrutusta varten. Kaverini tosiaan käveli pimeässä illassa ulkona kakku käsissä taloa ympäri - onko teillä tapana tälläinen? :-) Kuvassa ulkoillut kakku.

Kiikkutuoli saa nyt odottaa

2009-01-13T18:29:00.001+02:00

...täytyy alkaa valmistelemaan niitä huomisia synttäreitä

Kohta saa kevät tulla

2009-01-11T13:12:00.000+02:00

... ja joulu mennä. Olen viimeisen päälle jouluihmisiä, aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin, ja tänä vuonna tein työpaikan ennätyksen. Minullapa oli jouluvalot jo syyslomalla! Olin eka, ja ne valot löytyi vessasta- hah. Pistäkääpäs paremmaksi. Mutta oikeesti, kohta voi jo osan jouluksi tehdyistä koristeista säilöä naftaliiniin. Yritän aina sinnitellä vähän Nuutin -päivän ohi, koska tyttärelläni on synttärit 14.1. ja taloon kun tulee vieraita, niin ...you know. Juhlat on luvassa ensi viikolla siis, mutta ehkä kärrään ainakin nämä Tilda-puput pois eteisestä, ja tuon pöydälle jotain muuta. Puput on olleet kesän ulkona kasvihuoneessa, jouluksi ne saivat tällaiset tamineet.

Liian paljon..

2009-01-10T13:42:00.000+02:00

Siis liian paljon kaikkea ihanaa oli tällä viikolla tulleissa uusissa käsityölehdissä. Odotin innolla tuota uusinta Suurta Käsityölehteä - kylläpä varmaan moni muukin...nähdäkseni myös miltä näyttää jälki uuden päätoimittajan aikakautena. En pettynyt, onneksi ei kuitenkaan tyyli ihan niin kovin muuttunut, koska olen tykännyt tuon lehden maanläheisyydestä jo vuosikausia. Ihan raikkaita ideoita lehdessä oli,mm. lukunuttu taitaa tulla meidänkin kotiin kunhan ennätän. Ylivoimainen oli kyllä pitkään aikaan ilmestyneistä tuo kevään uusin Novita -lehti. Siis haluan kaikki mitä siellä on. Ja aikaa kun ei kuitenkaan ole liikoja työn ohessa. Tarvitsisin sellaisen sivupersoonan joka tekisi täällä kotona kaiket päivät käsitöitä ja minä voisin hoitaa virkani kuitenkin kunnialla. Mulla on vielä käsityöt kesken tuosta talven 2005 Novitastakin, joten olen kyllä vähän jäljessä. Olen siitä lehdestä tehnyt lahjoiksi useat sukat (ohje no. 41), ja nyt vihdoinkin ryhdistäydyin ja aloitin sellaiset myös itselleni. Malli on ihan huippuhyvä näille pohkeille. Vielä pari istuntoa ja ne on siinä- monta vuotta haveilemani lämpöiset kotisukat ovat kohta jalassa.

Onneksi on taas viikonloppu!

Helmikuuta odotellessa...helmivirkkausta

2009-01-09T10:39:00.000+02:00

Ostin Kokkolan reissullani paikallisesta käsityöliikkeestä pakkauksen, josta voi tehdä sellaisen sydänkoristeen seinälle helmivirkaten. Työ edistyy aika nopeasti, ja tämä saa paikan varmasti ystävänpäiväksi jostain päin kotiamme. Helmivirkkaus onkin kiva tekniikka, en olisi uskonut että niin yksinkertaisesti toteutuu tämä työ, olin sitä pakkausta ja kaupassa ollutta lopputulosta katsellut jo jonkin aikaa kesällä , mutta raaskin ostaa sen vasta myöhemmin kun olin ensin vakuutellut itseäni että minä pystyn tähän. Ja kyllähän se hyvillä ohjeilla onnistuu. Tästä voisikin aueta uusi ura- näitä kuvioitahan on helppo keksiä itsenkin - voisi aloittaa vaikka ihan neliöistä - erivärisiä seinälle sävy sävyyn.

Otan sitten lopputuloksestakin kuvan....

Hyvä naiset!

2009-01-08T08:14:00.000+02:00

Tieteen päivien johdosta sytytän tänään kynttilän niiden naisten kunniaksi, jotka ovat olleet aikansa uranaisia.

Kiitos siskot: Hatsepsut, Tapput-Belat-Ekalli, Emilie du Chatelet, Marie Paulze Lavoisier sekä Marie Curie ja Rosalind Franklin.

Taas töihin!

2009-01-07T11:52:00.000+02:00

Tänään alkoi työt - kyllä se taas meni liian nopeaa tämä joululoma. Nyt saa taas odotella seuraavaksi hiihtolomaa, johon laskujeni mukaan on 37 päivää. Äkkiähän sekin varmaan menee, kun siihen sopivasti liittää jotain kivaa askartelua. Tuo kuvassa oleva kranssi on tehty kranssipohjaan liimatuista kananmunakotelosta askarreluista ruusuista. Lähetän näin talviset ruusuiset terveiset sinulle vieraani. Tsemppiä teille kaikille jotka myös olette aloittaneet tänään työt pitkän loman jälkeen.

Tiskirättejä

2009-01-06T10:46:00.000+02:00

Nyt alan ymmärtää tätä tiskirätti-asiaa. Olen ihmetellyt jo jonkin aikaa tätä innostusta neuloa itse omat tiskirättinsä ja sukulaisten rätit siihen samaan syssyyn myös. yäk..siis miksi? Mutta. Olen valaistunut. Sehän on sittenkin aika nerokasta. Niitä voi olla juuri sen värisiä /kokoisia kuin kukin haluaa, keittiön kaakeleiden sävyisiä, seesteisiä, räväköitä, mummolan pitisien tyylisiä ja tekstattuja tai vaikkapa isännän lempivärisiä. Kiertelin eilen blogistaniassa rapakon takana ja löysin mm. tälläisen linkin http://www.knittingpatterncentral.com/directory/dishcloths.php

Jos täältä ei löydy mieleistä, niin on kyllä vähän kumma. No, itsekin kyllä tyydyin tähän skandinaaviseen pelkistettyyn tyylikkyyteen...hmm... ehkä se on mielikuvituksettomuuttakin tai kärsimättömyyttä, mutta tein eilen ensimmäisen tiskirätin ja heti perään toisen. Parempaa ei oo mulla koskaan ollutkaan. Lankana tavallinen 100% puuvillalanka, alekorista, ja toiseen lappuun pelkkää ainaoikeaa 72 s:lla ja toiseen 4o, 4n 60 silmukalla. Siis hyvät tuli, imukyky mitä parhain, ja aika siistinnäköiset niihin kirkkaanpunaisiin sifonetteihin verrattuna. Luulenpa että teen näitä lisää- Tässä kappale nro 1 poseeraa huovutetun saippuan kanssa.

...siis se talviprinsessa

2009-01-05T12:46:00.001+02:00

Eipä noista edellisistä kuvista oikein se pikkuprinsessa näkynyt, yritetäänpä uudella kuvalla. Siis hän istuu valtaistuimessaan ja seuraa ohikulkevia alamaisiaan.

Lasikaton alla

2009-01-05T12:31:00.000+02:00

Olen vastikään hankkinut kasvihuoneen pihallemme ja olen siitä vielä erityisen innostunut. Näin talvellakin siitä saa oikein kivan pihaelementin kun vähän tuumaa...Ensimmäisenä jouluna kasvihuoneessani näytti tältä.

Asetelma syntyi Helsingin reissun jälkeisessä tilassa, kun olin nähnyt ensin Stockmannin jouluikkunan. Herraharakka nauroikin, että nyt meillä on oma Stokmanni tässä pihalla.

Tästä "ikkunasta" on ollut meille ja suvullekin aika paljon iloa. Pikkutytöt on keksineet juttuja mitä tuo talviprinsessa tekee tuolla ja me aikuiset oomme viettäneet muutamat glögihetket pihalla tätä katsellen. Siinä on oikeastaan aika sadunomainen tunnelma. Vai saatko kiinni siitä näin kuvan välityksellä?

Joulu meni jo, valot jäi

2009-01-03T16:22:00.000+02:00

Tässä muutama jouluvalokuva pesästämme. Tuli kokeiltua paperinarua ja risuja materiaaliksi. Ihan ok, taisi heti tulla tavaksi. Kuvat on kyllä sekundaa, mutta lupaan kehittyä.

Tää paperinarupallo on tehty rantapallon päälle, ja sisällä valot kierretty rautalankaan jotta pysyvät kunnolla ylhäällä. Tein näitä kavereillekin ja hyvin meni joululahjoista. Yllättävän riittoisaa tuo paperiini-vyyhti - yhdesta 500 g:n vyyhdistä tulee ainakin 6 tällaista palloa - tietysti riippuu siitä kuinka tiheeksi pallon kiertää. Tää ohje on ilmeisesti Taito- systeemin omia, mutta en ole sitä kyllä käyttänyt, tuli vaan myöhemmin esille että heillä on tarjolla kurssejakin tähän liittyen. Oon pähkäillyt itse tän ohjeen kanssa, ja jos sitä joku kaipaa niin voidaan sitten palailla asiaan. Helpompi juttu, vaikeampaa sen sijaan oli löytää rantapallo tähän aikaan vuodesta. Loppu joka paikasta, paitsi siten Sokkari yllättäi ja siellä ne oliki -70%! Joten kannattaa hankkia pallot näin talvisaikaan jos satuu kohille.

Runsaudensarvi risuista on tehty oikeaoppisesti(?) shamppanjapullon päälle ja koristeeksi vähän hörsyjä ja lamppuja. Keväämmällä aattelin viedä sen ulos ja laittaa siihen jotain ,,,hm.. keväistä.

Risutyöt on mukavia. Paitsi että samalla tulee siivottua tonttia, niin yleensä aina lopputulos on vasta-alkajallakin sellainen että ei hätää. Aina voi parannella lopputulosta vaikka valosarjalla, jolloin huomio kiinnittyy ihan johonkin muuhun kuin työn laatuun.

Oon tykännyt tehdä kranssejakin, mutta nyt on vähän heikompi tilanne niiden suhteen. Täytyy taas odotella parempia kelejä ja tehdä uusia. Ei tuonne parinkymmenen asteen pakkasen viitsi mennä edes tällainen karaistunut harakkakaan ...jos voi kerran valita sen ja blogistanian välillä.

Minusta vähän

2009-01-02T08:24:00.000+02:00

Olen Pessi- pyryharakka. Äitini antoi minulle tuon nimen kun olin pieni. Kuulemma muu ei tullut kuuloonkaan. Olen aina ollut perusharakka sisimmiltäni, en koskaan kuitenkaan kaupunkilaistunut, vaan ehdottomasti tykkään enemmän villistä ja vapaasta luonnosta. Harakan tärkein ominaisuus on nopeat liikkeet. Tuumailua välillä, tarkkailua, sulat pidetään kiiltävinä, sitten.. uhkaavaa leijailua ja kunnioitusta herättävää äännähtelyä. Sillä pärjää - yleensä.

Sääntö: Kaikkeen kiiltävään ei kannata sortua. Sen olen kyllä joutunut opettelemaan kantapään kautta. Ja mitäs muuta tiedänkään.. hmm, ainakin sen että kun ensin on idea ja sitten vasta roina niin se on parempi että kun olis se roina eikä ollenkaan ideaa. Tätäkin on opeteltu. Minkä sille keräilijäluonteelle mahtaa. JA se kiiltävä on kuitenkin niin kiinnostavaa, eihän sitä tiedä milloin sitä tarvii ja silleen.

No joka tapauksessa, olen jo iso harakka. Paljon on nähty, ja kokeiltu ennen kuin on löydetty tämä pesä ja poikanen sekä tuo charmantti herraharakka, jonka kanssa jaan jääkaapin ja kaukosäätimen. Koulujakin on tullut käytyä, 35 vuotta, siinä on kyllä omat oppiajat mukana ja päälle vielä työvuodet samassa laitoksessa. Mutta mehän ollaankin tällaisia paikkalintuja. Ei niin helposti kuitenkaan vaihdeta maisemia. Jos on hyväksi havaittu joku systeemi tai paikka niin sinne jäädään.

Kertoilen täällä arjestani, siitä mitä harakkayhdyskunnassa tapahtuu ja mitä puuhailen poikaseni ja herrani kanssa. Erityisesti jaksaisin loputtomiin kertoa lentoharrastuksestani, onhan sitä jokaisen tehtävä jotain siivillään, niinhän ne ihmisetkin käsillään.